Sunnuntai-iltana lähdettiin vielä agitreeneihin. Tira oli nukkunut melkein koko iltapäivän (samalla kun mä tuijotin livelähetystä) ja saikin ladattua pattereita just sopivasti pientä treeniä varten. Päästiin hallille tosiaan puoli tuntia myöhässä, mutta ehdittiin käydä rataa vielä hyvin läpi.



Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, joten pystyttiin kaikki treenaamaan pieniä pätkiä samaan aikaan. Mä aloitin Tiran kanssa radan lopusta, ensin vain putkea nro 13, mutta myöhemmin yhdistin myös hyppyjä. Kaarella olevassa putkessa ei ollut muuta ongelmaa, kuin se lähetys sinne... Tira oli tosi epävarma, jos yritin lähettää sen ollessani Tipun oikealla puolella. Kokeilin monta kertaa vahvistaa sitä lähetystä, mutta ei toiminut. Tehtiin pari kertaa myös pätkää putkelta nro 11 aina loppuun asti ja aina se tökkäsi mutkaputkeen, olisiko ehkä kerran mennyt melko sujuvasti. Mä en nyt jaksanut ottaa enempää stressiä siitä, kun koira oli muutenkin päivästä väsynyt ja valeraskausvaisu. Tämä pääsi kyllä erikseen treenattavaa-listalle.

Uutena esteenä otettiin puomi. Mulla oli jo aika vahva luottamus siihen, että Tira ei tarvitse puomilla suurempia apuja ja vau, kerrankin mä olin oikeassa :D Tehtiin ensin kaksi kertaa niin, että mä kävelin ihan Tiran vieressä ja tavallaan vedin sitä kädellä eteenpäin (okei, selitys on surkea, mutta karkeasti sanottuna Tira seurasi mun kättä. Namilla ohjausta ilman nameja :D). Stoppasin molemmilla kerroilla alastulokontaktille, palkkasin siinä ja vapautin eteenpäin. Kolmannella kerralla kouluttaja kysyi menisikö Tira ilman käsiapuja ja kyllähän se meni. Tirpu ravasi itsekseen jo kiitettävän nopeasti ja osasi hidastaa myös kontaktille tullessa (toki mä olin siinä vieressä varmistamassa ja palkkaamassa). Jeij :)

Me pidettiin tässä välissä pientä taukoa ja katsottiin, kun muut menivät radan kaksi kertaa läpi. Mun pää oli taas täynnä ideoita, mutta toteutus jäi aika mielenkiintoiseksi :D

Jätin Tiran kaikilla kerroilla ykköshypyn taakse ja lähdin itse kakkoshypyn vierestä. Näin oltiin puomilla suunnilleen samaan aikaan ja mä pääsin varmistamaan, että kaikki on ok. No joo, Tirppu pinkaisi puomin joka kerta tosi hienosti ja saatiin myös nätit kontaktit. Neloshypyn jälkeinen kaarros kepeille jäi meiltä aina vähän turhan laajaksi ja mä olisin kuulemma voinut auttaa Tiraa vielä enemmän vetämällä sitä takaisin puomille päin (helpottaa siis kulmaa kepeille mentäessä, yllättäen ne eivät ole läheskään varmat). No, mun loistava ratkaisu oli kerran unohtaa koko neloshyppy ja lähteä puomilta suoraan kepeille. Hups! :D

Kepit olivat muuten ihan ok, ei nyt mitään suurta läpimurtoa kun tuo olisi halunnut oikoa, mutta saatiin ne joka kerta "puhtaasti" läpi. Ensimmäisellä kerralla mä tein samat virheet sekä 6-7 että 9-10 hypyillä eli lähetin Tiran hyppäämään ensimmäisen hypyn, mutta käskytin toisen ihan liian myöhään eli Tira ehti kiertää melkein takaisin mun viereen. Koin taas erittäin valaisevan hetken, kun kouluttaja vinkkasi hihkaisemaan koiralle silloin, kun se on sen toisen hypyn kohdalla ja kas kummaa, sen jälkeen Tira osasi kummatkin hypyt ihan loistavasti :D

Aalla ei ollut mitään ongelmia, Tira liikkui tosi ripeästi ja mä autoin hidastamaan ja varmistamaan kontaktit alastulossa. Siinä palkatessa kontaktista vaihdoin samalla puolta.

Putki nro 11 oli vähän sivussa kymppihypyltä ja Tira veti siitä kerran täysillä ohi, kun mä en keskittynyt. Seuraavilla kerroilla osattiin molemmat ja päästiin renkaan läpi toiselle putkelle ilman ongelmia. Ja sitten tuli tämä suurin murheenkryyni tällä kerralla eli toi lähetys mutkaputkelle. Taidettiin töksähtää siihen kolmella kokonaisella radalla ja viimeisellä kerralla mä yritin epätoivoissani tehdä valssin (kai se oli valssi..) ennen sitä putkea. Mun muisti on taas tosi jännä enkä ole enää ihan varma kumpaan väliin tein sen (ennen vai jälkeen renkaan), mutta pääasia että se onnistui! Mä sain just sopivasti etumatkaa Tiran ollessa suorassa putkessa ja sain ohjattua toiseen putkeen koiran vasemmalta puolelta ilman sen suurempaa hidastamista.

Viimeiset hypyt mä ohjasin kait joka kerta tuolta seinän vierestä eli esteiden oikealta puolelta ihan vain siksi, koska tuo 15. hyppy oli vähän sivussa suoraan putkeen päin ja mun olisi pitänyt muuten väistää sitä  (eli aika varmasti olisin jossain vaiheessa juossut sitä päin :D). Tira oli muuten ihan loistava radan lopussa - se jopa irtosi!!! Todellakin meille uutta ja ihanaa, koska aikaisemmin Tira on juossut ihan mun kädessä kiinni (edelleen, ei voi muuta odottaa kun koira on opetettu siihen lähellä pysymiseen) ja jäänyt odottamaan mua esim. vastaavilla pätkillä. Nyt se kiri musta ohi ja loikki itsenäisesti vikat hypyt eikä jäänyt tuijottamaan mihin mä jäin. Hieeno, ihanaa nähdä lisää edistymistä! :)

Lopetettiin siihen melkein täydelliseen suoritukseen (ainoa kauneusvirhe oli se hyppy minkä mä unohdin :D) ja oli kerrankin hyvä ajoitus! Varmaan Tipu olisi adrenaliinihuuruissaan juossut vielä, mutta kyllä sen näki miten rupesi väsyttämään. Voi kun aina osaisi hillitä itseään ja lopettaa siihen onnistuneeseen suoritukseen :D