Sunnuntaina 5.2. käytiin parin viikon tauon jälkeen vetämässä Marjon luona. Yllättäen saatiin taas yksityisopetusta kun kukaan muu ei ollut lähtenyt tuonne 24 asteen pakkaseen :D Mehän ei pienistä hätkähdetä, ulkoilu on vain pukeutumis- ja asennekysymys ;) Tirakin tarkenee suht hyvin kun pysyy liikkeellä, koska paikoillaan seistessä tassuja alkaa paleltaa.

Aisat ja pulkan nähdessään Tiralla oli heti jeejee-asenne ja häntä vispasi ihan normaaliin tapaan. Valjaita pukiessa tuo kuolasi erittäin ahkerasti mun takkia :D Käveltiin ensin pienen pellon poikki toiselle tielle, me edellä ja Marjo + pulkka perässä. Tira nosteli vähän tassuja, mutta mä juoksutin sitä vielä tiellä vähän aikaa, että lihakset lämpenevät. Tira odotti paikoillaan tosi rauhallisena, kun laitettiin aisat valjaisiin kiinni eikä reagoinut enää mitenkään pulkkaan siellä takana! Käveltiin ensin muutama metri niin Tira sai vähän tuntumaa vetämiseen ja ravattiin sitten pieni mäki ylös. Tiran häntä oli koko vetoreissun ajan ihan normaalisti eli ei ollut enää niin jännittynyt mitä viimeksi. Kierrettiin vielä tien kautta pieni lenkki ja suunnattiin takaisin autolle päin ja mitä lähemmäs päästiin, sitä kovempaa Tira taapersi :D Mun piti vähän hillitä (!!!) sen vauhtia ettei innostu liikaa, mutta päästiin kunnialla perille. Ja taas aisojen ja valjaiden poisotto sujui ihan loistavasti, Tira ei reagoinut mitenkään.

Ja nyt se hehkutus: IHAN MIELETÖNTÄ! Marjokin sanoi siinä lopuksi ettei olisi uskonut pari vuotta sitten näin käyvän :D Lähtötilannehan oli se, että Tiran mielestä aisat olivat oudot ja pulkka/kärryt tosi pelottavia eikä niihin voinut luottaa yhtään (etteivät syö pientä berniä). Ja täysin tuo kammo pulkkia kohtaan ei ole Tiran vika, mun pitää vilkaista ihan vähän peiliinkin.. Mietin monta kertaa vetotreenien jälkeen tehdäänkö turhaa työtä, oppiiko Tira ikinä nauttimaan vetämisestä vai ”kiusaanko” sitä ihan turhaan (tähän sellainen huomio, että Tiraa ei ole pakotettu. Totuttelu on tapahtunut ihan lihapullien avulla ja koiran ehdoilla). Ja nyt vetokamojen näkeminen ei enää sammuta Tiran silmistä sitä treeni-intoa vaan saa ne loistamaan melkein yhtä kirkkaasti kuin mitä tokotreenit. Mun taitava tyttö :)

Seuraava vaihe on sitten lisätä pulkkaan painoa ja lähteä ehkäpä mukaan vetokeikoille harjoittelemaan.