Jostain ihmeen syystä päätin ilmoittautua Sveitsinpaimenkoirien mestaruustokoon mölliluokkaan, vaikka oli tosi suuret epäilykset koko jutusta. Lopulta se päivä tuli mitä olin pelännyt kuukauden ja tietysti se oli tähän mennessä vuoden syksyisin päivä.. Vesisade taisi alkaa jo yöllä ja sitä riitti aina aamupäivään saakka. Saavuttiin Tuomarinkartanoon jo vähän ennen yhdeksää, mä sain kasattua Tiran häkin ja ilmoittauduttua rauhassa, ja vielä jäi aikaa kiertää pieni lenkki radan ympäri. Samalla Tira, Nemo, Nanuq ja Hiski saivat painia vähäsen.

Mölliluokka alkoi klo 10 heti kun tuomarit olivat esittäytyneet. Mölliluokan tuomarina toimi pk-seutulainen berni-ihminen Jenni Vanhala. Aluksi tuomari kutsui kaikki kehään ja tutki samalla koirat, Tiralla ei mitään vaikeuksia ja malttoi jopa kävellä nätisti meidän paikalle :D Mölleissä koiria oli kahdeksan ja me oltiin viimeisinä eli saatiin reunapaikka! Se olikin ainoa hyvä juttu siitä :D Jenni kertoi aluksi ihan yleisiä juttuja, miten koe etenee ja vastaavaa. Ryhmäliikkeet hoidettiin neljä koiraa kerralla ja heti peräkkäin, jonka jälkeen alkoivat yksilöliikkeet. Luonnollisesti me oltiin toisen ryhmän viimeisiä eli saatiin vielä hengittää paperipussiin pari ylimääräistä minuuttia :) Ensimmäisestä paikallamakuuryhmästä nousi heti kaksi koiraa, mikä sai aikaan pienen paniikin mun pään sisällä. Katsojan osasta aika tuntui tosi lyhyeltä, mutta onhan se ihan eri asia katsoa kuin jännittää oman koiran puolesta :D

Ihan liian nopeasti tuli meidän ryhmän vuoro ja siirryttiin kehän puolelle. Onneksi meidän ainoa vieruskaveri sattui olemaan tuttu Nanuq, joten sitä ei tarvinnut pelätä :D Kuten normaalistikin, ensimmäisenä suoritettiin luoksepäästävyys. Tiralle helppo liike ja Tii jopa malttoi istua paikoillaan. Eli täysi 10 mikä olikin jo aika varmaa :) Itse paikallamakuun alku oli kyllä niin sähläystä. Aluksi Jenni selitti taas liikkeen kulun, jonka jälkeen tuli käsky irroittaa remmit. Siinä vaiheessa kun mä tungin Tiran remmiä taskuun, kaksi koiraa karkasi kehästä ja juoksi suoraan "koealueelta" pois rakennuksille. Jäätiin siihen sitten odottamaan koirien kiinniottamista, pk-seudun edustajat Tii ja Nanu istuivat nätisti paikoillaan :) Odotteluaika pitkittyi vielä vähän lisää, kun maahanmenokäskyllä kaikki koirat eivät meneet maahan. Tira tarvitsi kaksi käskyä, mutta en ihmettele kauheasti, kun nurtsikenttä alkoi olla jo vähän mutainen, kylmä ja märkä. Sitten odotettiin taas Tira ja Nanu maassa, kun muita koiria yritettiin saada maahan. Lopulta Jenni antoi mulle ja Jannelle luvan jättää koirat ja taisi se kolmaskin lähteä kävelemään koirista poispäin. Kun päästiin ohjaajien paikoille, toinen koirista karkasi taas. Siinä vaiheessa sydän pysähtyi, kun pelkäsin Tiran puolesta, mutta Tii pysyi upeasti paikoillaan ja vain katsoi. Loppuajan meillä oli kahden koiran paikallamakuu, eikä yhtään haukkumista! Nanuq sai ansaitusti 10 ja Tiran tulos oli 9 kahden käskyn takia (vähän helpotusta mölleissä, oikeasti olisi ollut 8). Nyt piti enää vain odottaa yksilöliikkeitä..

Vein Tiran odottelemaan häkkiin siksi aikaa (edellä kuitenkin seitsemän koiraa) ja palasin sitten katsomaan möllejä. Odotellessa menikin yli kaksi tuntia, ennen kuin oli meidän vuoro. Siinä välissä tulikin kannustettua tuttuja ja jännitys ehti kadota melkein kokonaan.. Tira oli ihan iloinen, kun otin sen häkistä pois. Käveltiin pieni pissatuslenkki ja otettiin pari kontaktia, kaikki ihan ok. Siirryttiin kehän viereen, kun Nanu oli menossa suorittamaan liikkeitä ja odoteltiin siinä. Jotain Tiralle tapahtui siinä, koska vähän ajan päästä koira sylki makkaroita pois eikä leikkinyt vetolelulla. Odotusaika oli ihan liian pitkä ekoihin kisoihin eikä siitä voi syyttää koiraa, lisäksi jo sää vei kaiken ilon Tiin tekemisestä (kastui jo kahdeksalta ja oli vielä märkä kahdeltatoista). Mentiin kuitenkin kehään ja aloitettiin seuraamisilla. Hihnassa se vielä näyttikin joltain, mutta vapaana mä meinasin alkaa nauramaan niin paljon, kun kävelin sitä kaaviota enkä nähnyt koiraa missään. Tira tuli kyllä ja meni sen kaavion, mutta metrin mun takana :D Vapaana seuraamisen viimeisen täyskäännöksen ja pysähdyksen jälkeen annoin suosiolla sivulletulokäskyn, kun raasu seisoi ihan eksyneen näköisenä metrin mun edessä. Seuraavana oli liikkeestä maahanmeno, seuraamisosio samaa tyyliä kuin aikaisemmin, mutta meni maahan toisen käskyn jälkeen. Ensimmäisellä käskyllä höristi korvia ja mä käännyin puolittain katsomaan ja ilmeisesti annoin pienen käsiavun, mutta koira putosi sinne. Loppuliike ihan ongelmitta. Luoksetulo oli tosi voimaton. Tira pysyi istumassa (tällaiset onnistuivatkin parhaiten :D), mutta ravasi taas ja tuli perusasentoon tosi vinoon. Jenni kommentoi, että kyllä se tuli sillä innolla mitä tänään sattui olemaan. Hyvä kun en kaatunut samantien nauramaan siihen Tiran viereen :D Liikkeestä seisominen oli taas jotain niin outoa: Tira pysähtyi, mutta hiipi muutaman askeleen mun perässä ja KÄVELI VASTAAN? Eli oli tosi epävarma. Viimeisestä liikkeestä eli hypystä meillä ei ollutkaan mitään toiveita.. Ensimmäisellä käskyllä Tira taisi nousta, toisella käveli esteen eteen ja vilkaisi mua ja kolmannella käskyllä ja mun liikahduksella hyppäsi ja loput menivät hyvin.

Juteltiin Jennin kanssa aina jokaisen liikkeen välissä, ja Jenni itse sanoi epäilevänsä alkavaa valeraskautta. Kuulemma koirasta näki, että se osaa ja Tira tekikin kaiken tarvittavan, tällä kertaa teki vain ilman intoa ja tosi hitaasti. Lisäksi Jenni sanoi haluavansa mielellään nähdä Tiran "normaalina" suorittavan liikkeet :) Hypyn jälkeen, kun Jenni rapsutti vähän Tiraa päästä, koira oikein huokaisi helpotuksesta ja nojasi Jennin jalkoihin. Ilme kertoi aika lailla kaiken. Jo ennen kehään menoa mulla oli tunne, että nyt ei todellakaan ole meidän päivä, koska jos Tii sylkäisee makkaran pois, ei ole oikea hetki tokoilla. Jo paikallamakuun onnistuminen kertoi, että nyt on sellainen päivä. Tällä kertaa Tiraa ei vain huvittanut haukkua :D Kuitenkin päällimmäiseksi jäi hyvä olo, koska Tira teki kaiken ilman palkkaa (en edes yrittänyt ruokaa, pelkillä kehuilla siis) ja vaikka raasu oli niin säälittävän näköinen, se TEKI. Tietysti innokas berni on paremman näköinen ja Tirakin osaa olla niin reipas ja energinen, mutta nyt mikään ei oikein puhunut sen puolesta. Kehän jälkeen, kun vein Tiran häkille, neiti ihan syöksyi sisään ja kaatui heti patjalle lepäämään. Siellä saikin olla loppupäivän, kunnes kiskoin taas ulos ryhmäkuviin.

Tämä oli ehdottomasti vaikein treenitilanne meille ikinä ja silti suoriuduttiin se joten kuten läpi, ehdottomasti oli hyvä kokemus ja jännitys katosi heti kehässä tilanteen huumorin takia :) Kun meidän vuoro oli ohi, koko päivä alkoi olla lopuillaan. Vaikka mestaruuden vei taas Krista (nyt Pirkanmaalle) ja meidän joukkueet olivat sijoilla kuusi ja seitsemän, tulokset olivat ihan hyviä ja kaikki olivat enemmän ja vähemmän tyytyväisiä :)

Tiran liikekohtaiset (erittäin löysästi annetut) pisteet:

1. Luoksepäästävyys: 10

2. Paikalla makaaminen: 9

3. Seuraaminen kytkettynä: 8½

4. Seuraaminen taluttimetta: 5

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 6½

6. Luoksetulo: 10

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 5½

8. Estehyppy: 6½

9. Kokonaisvaikutus: 8½

Yhteensä 149,5 pistettä ja 4. sija! :)

Kuvia:

Kaikki mölliluokan koirakot (me oikeassa reunassa).

Tiran luoksepäästävyys

Paikallamakuu, vasemmalla Janne&Nanuq, oikealla Tira ja minä

Tira tulossa perusasentoon

Liikkeestä maahanmeno

Luoksetulo

Pääkaupunkiseudun joukkueet yhteiskuvassa.

Vasemmalta: minä ja Tira, Laura ja Donna, Taija ja Hiski, Sabine ja Nemo, Janne ja Nanuq, Helena ja Pimu, Natalia (Juusto puuttuu), Benita ja Luppis. Kuvasta puuttui Kaisa ja Oodi sekä Anni ja Raffi.