Otsikko kertoo jo kaiken oleellisen, ohjatuissa teemana tänään kaket. Taas pitkästä aikaa päästiin Ruoholahteen saakka, ja mukavasti emme pääse varmaan ensi viikolla (ja parin viikon päästä on luultavasti treenitön torstai) eli tulee taas pitkä tauko. Onneksi viikonloppu on tokopainotteinen.. :))

Mehän ollaan otettu Tiran kanssa asennonvaihtoja jo kauan aikaa sitten. Tänään jatkettiin niistä (siis kaikki kurssilaiset) ja saatiin paljon hyödyllisiä vinkkejä, kuten aina. Nyt oli taas vieraileva kouluttaja niin saatiin vähän seliteltyä omia treenejä, jotka ovat olleet meillä viime aikoina ihan liian vähäiset.. Jos sitä joskus ryhdistäytyisi? Intoa on, mutta ei voimia raahautua kentälle.

Aloitettiin seiso-maahan vaihdolla, joka on kuulemma niitä vaikeimpia.. Koira laitettiin seisomaan ja vedettiin namikäsi maata pitkin koiran etutassuja kohti, jolloin (yleensä) koira kumartui maahan ja kaatui siihen nätisti. Tira, fiksu berninalku, keksi ensin "kaivaa" namia mun käsistä (mukavat jäljet, jotka onneksi katosivat myöhemmin), nuoli puoli tuntia mun sormia, että antaisin ne namit ja lopultakin meni maahan. Toistettiin tätä 5+5+5 tekniikalla, jonka jälkeen maahanmeno oli Tirasta parasta!
Ohjaaja kierteli meidän joukossa ja antoi jokaiselle henkilökohtaisesti vinkkejä. Tira sai kehuja sen mielettömästä innokkuudesta ja energiasta (ja ketkä kuluttivat melkein tunnin rämpien umpimetsässä, että kakara väsyisi?!). Neidistä löytyy kuulemma juuri hyvin potentiaalia tehdä töitä + oppia asioita. Näiden kommenttien jälkeen mamma (=minä) leperteli fiksulle neidille loppuajan.

Seuraavana otettiin istu-maahan vaihto, joka oli helpompi. Tira putosi (ihan oikeasti!) maahan, kun vähänkin näytin kädellä. Melkein valmis käsimerkki, tai sitten ei.. Joka tapauksessa, Tira tykästyi tähän! Nyt maahanmenoa tarjottiin todella usein, ja aina mä en edes ehtinyt näyttää kädellä, kun tyyppi jo kaatui maahan. Ohjaajammekin kehui Tiraa taas kerran, ja mamma loisti ylpeydestä. Jopa muut kurssilaiset katsoivat suut auki hullua kakaraa, joka tuijotti mua ja putosi koko ajan maahan :D Eli tämä meni upeasti!

Viimeisenä vaihtona otettiin istu-seiso. Tämä oli mielenkiintoista.. Tarkoitus oli saada koira seisomaan etutassujen pysyessä paikoillaan. Käytettiin aluksi sitä tekniikkaa, että ruvettiin kävelemään koiraa päin, jolloin USEIMMAT koirat nousevat seisomaan. Vaan ei hullu berni.. Tira tyttönen peruutti mutta istui samalla.. Mielettömän vaikea selittää, olisi pitänyt saada videolle. Tira siis "hypähteli" istualteen taaksepäin, kun lähdin kävelemään päin. Sitten kun ei enää jaksanut, niin loikkasi kahdelle tassulle ja siitä seisomaan..?
Lopulta Tiraan tehosi se, että kutitti ihan vähän vatsasta kengän kärjellä. Ei siis potkinut/töninyt, vaan ihan kevyesti, että koira tajusi nousta ylös. Tähän saatiin jo pieni käsimerkin alku, ja siitä pitäisi sitten jatkaa.

Koska käytettiin tuota 5+5+5 tekniikkaa, niin otettiin aina siinä välissä jotain muuta hauskaa, jonka koira jo osasi. Me otettiin sivulletuloa ja seuraamista. Konkati hyvä, ellei kukaan tullut metriä lähemmäs. Multa meinasi lähteä taju, kun ohjasin Tiraa sivulle.. Koska edetään tällä "uudella" (eli mitä ollaan tehty jo pari kuukautta, silloin kun ollaan muistettu) tavalla, mä olen käyttänyt ihan reilusti sitä käsiohjausta. Tänään tuli viimeinkin merkki siitä, että oppi on mennyt perille! Mä rupesin tekemään kädellä sitä "reittiä", mitä Tira seurasi. Yleensä olen vetänyt käden taakse pienellä ympyrällä ja siitä vasemmalle sivulle. Nyt mun käsi oli vielä reilusti takana, kun Tira tunki jo sivulle!!! Viimeinkin kakara rupeaa ymmärtämään. Otettiin vielä muutaman kerran pienellä käsiohjauksella. Tira tulee vielä herkästi vinoon, kun innostuu liikaa, mutta eiköhän se saada karsittua joskus pois. Tämä kruunasi muutenkin mahtavan treenikerran! :)

Ihan viimeisenä otettiin jokaiselta luoksetulot. Me oltiin tokavikat, ja käytettiin liinaa ja jarrua apuna. Mä jätin Tiran ilman mitään käskyä liinaan, ja kävelin n. kuusi askelta eteenpäin. Sitten käännyin, ja katsoin taaksepäin.. Tira kiskoi ihan hulluna mun perään, näytti niin hätääntyneeltä, että alkoi melkein naurattaa. En kuitenkaan ehtinyt kutsumaan, kun jarrulta meinasi palaa kädet (liina hiertää aika kivasti..). Otettiin toisen kerran, nyt rivakammin, kun tiedettiin, miten lujaa Tira tulee.. Kävelin taas n. kuusi askelta, käännyin ja kutsuin. Kutsumisvaiheessa Tira mateli maha maata viistäen mua kohti. Kun tajusi, että jarru ei pidä enää kiinni, niin lähti juoksemaan niin lujaa kuin pystyi. Koska välimatkaa oli ne kuusi askelta, niin oli lähellä, ettei kakara törmännyt aika lujaa mun polviin.. Palkkasin kuitenkin hyvin, ja kehuin tosi paljon. Sitten kuunneltiin vielä viime hetken vinkit ja se treenikerta loppui.

Tuli ihan hirveä into harjoitella koiran kanssa, mutta pitäisi kyllä löytää se oma motivaatio takaisin. Koiralla ei ole mitään ongelmaa sen suhteen.