Nyt alkaa tuntua jo aika lomalta.. :) Jotain pientä ollaan jo tehty loman aikana, mutta vasta eilen lähdettiin kokeilemaan toista kertaa pyöräilyä (koiran kanssa). Pentuna Tiralla oli ne "jeee jahdataan pyöriä"-vaiheet, mutta nykyään pyörät kuuluvat siihen kalustoon mihin ei saa kiinnittää erikoisempaa huomiota. Ja tasan kerran aikaisemmin Tira on päässyt ravaamaan liikkuvan pyörän viereen.

Olisiko ollut huhtikuun loppu vai toukokuu, kun äitini ja Tira tulivat mua vastaan, kun ajoin pyörällä kotiin koulusta. Kierrettiin sitten yhdessä puiston kautta ja siellä mulla sitten välähti.. Mitä jos mä otan Tiran remmin ja kokeillaan ajaa yhdessä.. Tira oli järkyttynyt, että nyt pitäisi vai seurata tuota metallikasaa eikä saisi nuuskia kivoja hajuja ojista. Alkutökkimisen jälkeen edettiin metri kerrallaan, hitaasti mutta varmasti. Loppua kohden matkanteko parani huomattavasti ja aika harvoin jouduin kieltämään Tiraa. Pyöräily loppui silloin asfalttiin ja autotiehen.

Kesäloman alussa mulla oli mielessä uusintayritys, mutta laiskotti sen verran etten jaksanut nousta niiin aikaisin mitä olisi pitänyt. Luettuani sitten maanantai-tiistai välisenä yönä neljään aamulla, päätin että turha nyt mennä nukkumaan kun voisi mennä ajelemaan Tiran kanssa. Ja mehän mentiin!

Talutettiin ensin yhdessä pyörä läheisille niityille (yleinen ulkoilualue), Tira osoitti pientä vastahakoisuutta remmissä kulkemiseen (jooo, taajamakoira juoksee puolet lenkeistä vapaana, hups) ja päästin sen vapaaksi nurtseilla. Tira juoksenteli hetken aikaa, teki pissat ja loppumatka meni nätisti hihnassa. Lammelle päästyämme näkyvissä oli kaksi koiraa. Ja miksiköhän tuli lähdettyä tähän aikaan ulos, ettei vaan olisi muita näkyvissä. Mentiin epätoivoisesti pari metriä ja jäätiin odottelemaan, että toinen koirista menisi ohi. Tira valppaana paimenena vahti kumpaakin ja mä tasapainottelin pyörä vieressä.. Lopulta vaihdettiin paikkaa hiekkatielle, joka menee "metsän" läpi. Paikkana haastavampi, koska tie vähän kapeampi. Alku meni taas vähän tökkien: Tira hidastaa ja kaartaa reunaa kohti, mä karjun "ei" ja jarrutan. Tira luimistaa ja jatketaan matkaa kehujen kanssa. Vähän ajan päästä sama uudestaan :) Hetken kuluttua Tira alkoi oppia, että nuuskiminen on metallihirviön kanssa kiellettyä, koska se saa mamman pahalle tuulelle. Ajoimme siinä samalla yhden ylämäen (mä hidastin reilusti, Tira sen kun lisää vauhtia ja melkein kiskoo remmissä ylöspäin), alamäen (kerran piti karjaista ja koira näytti vähän pelästyneeltä, ihan heikkohermoinen :) ) ja asfalttipätkän. En olisi halunnut mennä asfaltilta, koska se tekee vielä pahempaa jälkeä kun miettii Tiran lonkkia, mutta se oli suht lyhyt pätkä ja paras osuus minkä Tira ravasi. Ei yhtään karjaisua, pelkkiä kehuja!

Asfaltin jälkeen pysähdyttiin penkeille, mä kävelin Tiran kanssa puoli minuuttia ja sitten venyttelin kaikki tassut. Oltiin siinä vielä vähän aikaa ja jatkettiin hiekkatietä lammelle päin (eli tavallaan ajettiin kolmio). Mä olin ihan varma, että Tiraa pitää taas kieltää nuuskimasta, mutta eikä mitään, koira menee niiin nätisti. Ajettiin nyt enemmän vasemmassa reunassa, että Tira tottuu siihen (liian laiska opettamaan oikeaan reunaan, helpompaa meille näin!) ja pyörän lähelläoloon nuuskimatta ja aika hyvin meni. Kerran piti karjaista, kun oltiin melkein perillä ja sen jälkeen uskoi. Ja sitten Tiran tulikoe, ajettiin pieni pätkä nurtsilla lammen rannassa ja lammessa ui sorsia :) Tira ravasi niin hienosti ohi, ei vilkuillut eikä edes meinannut mennä lähemmäs katsomaan. Pysähdyttiin taas siihen penkeille, mä kokeilin vähän Tiran lihaksia ja Tira vatkasi hännällään (ihan kuin olisi tykännyt reissusta :) ). Käveltiin kierros nurtsilla, Tira vapaana haistellen kaikki hajut. Kun tultiin takaisin lammen rantaan, pikku harakka hyppeli pyörän vieressä. O ou, aika paha koetus Tiralle, LINTU ja MEIDÄN PYÖRÄN VIERESSÄ (Tiin logiikka: se varastaa pyörän!). Tira nosti korvat niin pystyyn kuin ne luppakorvina nousevat, häntä kohosi samaan malliin ja mä meinasin, että nyt et pilaa meidän reissua jahtaamalla lintua.. Pyysin sitten Tiran sivulle, palkkasin kontaktista, seuruutin pari askelta, palkkasin lopussa yms. Näin jatkettiin kahdeksan metrin päähän linnusta, kunnes linnun pokka petti ja lensi puuhun. Tira sai niiiiin isot kehut!!

Lammen rannasta venyttelyjen jälkeen jatkettiin vielä kotiin. Nyt Tiralla alkoi olla jo vähän kuolaiset suupielet, joten hidastettiin entisestään tahtia (ajettiin koko aika koiran liikkeestä katsottuna näyttelyravia tai vielä hitaammin), mutta koira puskee menemään. Ihan hullu, piti tosissaan välillä jarrutella tuota lylleröä. Koko loppumatka meni mielettömän hyvin, pari kertaa muistutin nuuskimisesta ja sitäkin enemmän Tira sai kehuja. Mentiin taas yksi ylämäki, vauhti hidastui tietysti ja lopputulos oli se, että Tira käveli ja mä puuskutin, että sain ajettua pyörän ylös niin hitaasti. Toinen asfalttiosuus meni yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, nyt vielä autotien vieressä (mutta ilman autoja..). Eikä Tira saanut edes kovinkaan pahaa koti-spurttia vaan ravasi nätisti (joskus tapana päästää irti ja innostaa juoksemaan kotiin) ihan pihaan saakka. Pihassa venyteltiin pidempään mitä muilla taukopaikoilla ja lähdettiin vielä jäähdyttelemään lenkille. Tira meinasi pudottaa silmät päästään, kun mä lähdin takaisin tielle. Tuli koiralle kiire mukaan sieltä portailta.. :) Nyt Tira sai nuuskutella niin paljon kuin halusi (eli paljon), lisäksi käytiin meidän isoimmalla treenikentällä (futiskenttä..) leikkimässä ja otettiin vähän hippaakin eli kierrettiin jalkapallomaalia ja Tirahan sen sitten voitti.. Ihan kuin ei olisi ollut tarpeeksi, vielä Hämeenkylän puolella puistossa Tira juoksenteli vapaana ja ihan innoissaan. Pysäytin Tiin sitten sillalle ja levättiin siinä vähän aikaa (kyllä mun kunto riittää, mutta jos koira tahtoisi levätä!) ja kierrettiin kotiin metsän kautta. Metsässä saatiin sitten itikkahyökkäys ja Tira vaan naureskeli vieressä, kun mä huidoin niitä pois samalla kun keräsin kieloja. Kun päästiin kotiin, mun vanhemmat olivat nousseet ylös ja meidän reissu oli kestänyt yhteensä 1,5 tuntia (40 min pyörällä ja loput kävellen) taukoineen. Sinniteltiin Tiran kanssa (tai no mä, Tira oli siinä vaiheessa jo koomassa) yhdeksään, kunnes oli pakko päästä nukkumaan. Nappasin Tiran mun huoneeseen myös, salpasin oven ja nukuttiin yhdessä kuusi  tuntia. Kertaakaan Tira ei yrittänyt pois huoneesta tai ei tainnut juurikaan liikkua, oli tuokin ihan väsynyt.

Tästä saatiinkin kesälle uusi kiva harrastus! Varsinkin jos sattuu olemaan liikkeellä noin aikaisin, ei edes täällä pitäisi tulla suurta joukkoa ihmisiä vastaan. Tira ravasi todella reippaasti, mutta nyt ei saa vain innostua liikaa. Ensimmäiseksi kunnon reissuksi pyöräilymatkat olivat sopivan kokoisia ja muutama tauko ihan välttämätön (niin kuin aina). Kunhan Tira tottuu enemmän pyöräilyvauhtiin niin voidaan vähitellen pidentää matkaa. Ei saa vain rasittaa liikaa, vaikkei Tiran luustossa varsinaisesti olekaan vikaa (paitsi lonkkien löysyys..), on berni kuitenkin sen verran massava otus :) Voisi venytellä Tiraa muutenkin vähän useammin ja vaikka tutkia vähän sitä koirahierontakirjaa mikä löytyy kirjahyllystäkin. Tiraa kammottaa varmaan jo ajatuskin siitä, että mä hieroisin sitä, mutta ihan varovasti ja vähän kerrallaan voisi olla ok. Venyttelytaidotkin mä olen saanut dogsitter-kurssilta v. -06...