Huomenna odottaa taas paluu takaisin arkeen, kun lukion toinen vuosi lähtee käyntiin. Pitäisi herätä jopa niin aikaisin, että ehtisi koululle klo 11 mennessä.. :)

Kesän viimeinen mökkireissukin tuli vielä tehtyä, lähdettiin torstai-iltana ja tultiin takaisin sunnuntaina. Sää oli taas ihanaa Itä-Suomea, aika tuulista eikä mitenkään erityisen lämmintä. Suurin osa viikonlopusta kuluikin metsässä etsimässä joko mustikoita tai sieniä. Jotenkin jännästi roolit jakautuivat niin, että muut keräsivät ja minä ja Tira seikkailtiin ympäriinsä. Lauantaipäivän haapasienimetsästyksessä Tirakin osoitti hyödyllisyytensä: aina kun bongattiin tutun näköinen sieni, Tii jäi paikoilleen vahtimaan samalla kun mä etsin lisää siitä 10 metrin säteeltä. Paikalle saapui tosin aina tätini tunnistamaan sienen (vain kerran meillä meni väärin eli ei mitenkään huonosti!) ja Tira saattoi vapauttaa itsensä, mutta pääasiassa pysyi tosi hyvin paikoillaan. Miksei tokossa ole sienienvahtimisliikkeitä?!?!

Tiran tärppipäivät sattuivat juuri sopivasti mökkireissulle (ainakin suunnilleen). Eipä siinä lähistöllä saaressa juuri ole muita koiria ja jos onkin niin ne ovat narttuja. Luonnollisesti Tira oli kuitenkin supertarkassa valvonnassa ja pysyikin tavallista kiltimmin pihapiirissä. Metsäreissuilla hurttimus sai olla vapaana ja normaaliin tapaansa oleskeli siinä 5 metrin päässä minusta (paitsi kun leikki viestikoiraa ja juoksi marjastajien välillä). Reissuista kaksi oli kuitenkin asumattomille saarille, joille ei sattunut ketään muuta samaan aikaan ja yksi umpimetsään ja alkumatka remmissä. Metsässä Tira pääsi sitten leikkimään taas haku/jälkikoiraa. Sienessä ollessa tätini oli lähtenyt kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin me (mä tiesin siis vain suunnan) ja ehkä 10 min päästä rupesin miettimään, että ehkä olisi hyvä hakeutua vähän lähemmäs toista ihmistä, varsinkin kun oli meille täysin vieras metsä. Innostin siinä Tiraa vähäsen ja tönin siihen suuntaan mihin tiesin tätini menneen ja Tira lähti kirsu maassa kulkemaan eteenpäin. Mentiin vähän siksakkia ja välillä ihan ilmavainulla, kunnes Tira pysähtyi ja oli aika epäröivän näköinen. Mä sitten kiersin ne pari puuta ja tulin koiran taakse katsomaan mikä on vialla ja sain juuri ja juuri kiskaistua koiran niskavilloista/pannasta ja peppukiharoista takaisin, kun puun juurella oli kuollut näätä, jota Tira oli hyvällä vauhdilla menossa tutkimaan. Siinä tuli sitten kirottua vähän aikaa, kun me jäljestettiinkin tällaista otusta, kunnes Tira jatkoi taas matkaa. Vähän ajan päästä tultiin vanhalle metsätielle ja parin sadan metrin päässä näkyi tätini. Tira sai superkehut ja anteeksipyynnön, myöhemmin tätini kertoi, että oli mennyt juuri siitä näädän vierestä :) Toinen hakukeikka tuli, kun päästiin pois kuusikosta ja piti löytää mustikoita metsästävä äitini. Tira oli vielä irti, joten innostin taas etsimään ja Tira lähti kulkemaan suoraan sivullepäin. Mä siinä juoksin Tiran perässä ja taas epäilin mihin on johdattamassa mua, kunnes Tira pysähtyi tuuhean vadelmapuskan eteen. Siinä sitten tuli pyöriteltyä päätä, kunnes näin tutun ihmisen siellä pensaan keskellä. Ja taaas superkehut koiralle ja pari marjaa suuhun :) Ei se yhtään hullumpi ole ihan näin kouluttamattomanakin, mitä lie voisi tulla jos päästäisiin joskus (sitten kun on auto) johonkin ryhmään hakuilemaan...

Mökillä ollessa Tira innostui taas uimaan ja taisi olla kesän viimeiset uinnit. Aina kun oli sopiva ranta lähellä, koira sinkosi veteen. Muuten Tira onkin aika flegmaattinen ja haluaa levätä eikä ruoka maistu, aika lailla samanlainen kuin muidenkin juoksujen aikaan.