Harjoiteltiin pitkästä aikaa kunnolla ravia ja seisomista häiriöllä. Mentiin taas läheiselle hiekkakentälle, jonka vieressä on lasten leikkipuisto (tänään viisi lasta plus pari aikuista). Myös ohikulkijoita oli aika paljon, sauvakävelijöistä pyöräilijöihin ja koiriin.
Harjoittelu alkoi todella lupaavasti, Tira vain nuuski maata ja lehtiä eikä kiinnostunut ollenkaan musta tai mun nameista. Vihdoin pentu alkoi heräillä ja voitiin aloittaa. Ehdittiin mennä ehkä kolme askelta kun Tira alkoi hyppiä ja näykkiä. Pysähdyttiin heti ja mentiin takaisin kentän reunalle kokeilemaan seisomista. Se meni onneksi aika hyvin, paitsi Tira oli ihan mutkalla, kun yritti katsoa ohikulkijoita samaan aikaan.
Sitten alettiin tehotreenata ravaamista: ensimmäinen yritys oli namin kanssa. Pentu oli turhan innokas ja yritti jyrsiä sormeni saadakseen namin. Toinen yritys niin, että pidin oikeaa kättä namitaskussa. Meni ihan OK, tosin Tira haahuili vieläkin tai yritti hyppiä ja purra.
Jankattiin edestakaisin juoksemista niin kauan, että Tira ei hyppinyt ollenkaan vaan ravasi suht nätisti vieressä. Sitten alettiin harjoitella kolmiota. Meille on edelleen vaikeinta kulmat, kääntyminen onnistuu mutta pari askelta "uutta sivua" niin Tira alkaa hyppimään. Tätäkin jankattiin kauan, kokeiltiin eri nopeuksia ja namin kanssa tai ilman. Vihdoin päästiin koko kolmio läpi ilman, että Tira oli hypännyt kertaakaan mua vasten! (seuraavalla kerralla tuli vaihteeksi pieni loikkaus..)
Viimeisenä neliö.. Ensimmäisen kerran kun ravattiin, neliömme näytti varmaan ympyrältä. Kaikki kulmat kaareviksi ja pentu loikkii ja loikkii ja loikkii. Ohjaaja oli tässä vaiheessa vähän kyllästynyt tilanteeseen, mutta harjoiteltiin kunnolla loppuun. Taas pieni hidastus ennen kulmaa ja minimaalinen nyppäys hihnasta, kun tuli aika kääntyä. Sitten varovaisesti kulman jälkeen eikä hypyn hyppyä! Lopulta se meni aika hyvin, ei ollut kyllä lähelläkään Tiran parasta suoritusta, mutta toivotaan parasta.
Treenailun jälkeen istuin sitten maahan rapsuttelemaan Tiraa ja neiti päätti kiivetä kirjaimellisesti syliini. Ensin pentu nousi takatassuilleen ja nojasi olkapäihini/päähäni ja kuolasi takkini, sitten rupesi puremaan käsistä. Sopivasti kentän ohi kulki juuri silloin vanhempi pariskunta: tappajaberni puree jotain tyttöraukkaa, joka suunnilleen makaa maassa ja yrittää töniä pentua kauemmas :D
Suunnilleen oikean näyttelyravin opettaminen vei tänään n. 40 min (tähän laskettu mukaan myös aika, kun mä täytin Tiran kaivamaa kuoppaa..), ehkä jotain jopa jäi pennun päähän.