Otsikko kuvaa aika hyvin Tiran tämänhetkisia ajatuksia. Ja vastaus kysymykseen on minä, se ilkeä omistaja. Tiran valeraskaus jyllää siis pahimmillaan ja vaikutukset ovat näkyneet vähän liiankin hyvin koiran ollessa yksin kotona. Edellisen valeraskauden aikaan Tira hajotti vain osittain siskoni huoneen säleoven, koska "pennut" olivat jääneet toiselle puolelle. No, tällä viikolla Tira viimeisteli homman ja nyt ovi roikkuu paikoillaan kolmessa eri osassa.

Tiran pesue lähti hermolomalle pakoon maanista emoaan meidän saunan ylälauteille. Josko kolme tavallista ovea pidättelisi neitiä vähän aikaa? Tiran lapsikatras on aika kirjava: siihen kuuluu mm. kahdeksan bernipehmolelua, karjuva leijona, kaikki siskoni säästämät pehmolelut joita säilytetään hänen huoneessa (missä mä siis nukun Tiran kanssa), kaikki Tiran pehmolelut (erityisesti vinkuvat), kaikki muut talosta löytyvät pehmolelut. Lauteilla alkaa siis olla ahdasta. Tiran ongelmanratkaisukyky on myös valeraskauden aikana sangen ihailtavaa: mä olin siivonnut edellisenä päivänä kaikki pehmolelut pois näkyvistä niin Tira livahti avonaisesta portista alakertaan, penkoi siellä hetken aikaa ja palasi sitten  takaisin ylös pehmoankka suussaan. On varmaan itsestään selvää, että ankka liittyi sisarustensa joukkoon saunaan ja portti pysyy nyt visusti kiinni. Ja vielä selvennyksenä: normaalisti Tira ei karkaile alakertaan eikä pyri hajottamaan säleovia. Vanhemmiten Tirasta on tullut aika kiltti jäädessään yksin kotiin.

Sunnuntaina 18.3. vaisu valeraskausfiilis näkyi myös agitreeneissä. Alkuun mä olin tosi tyytyväinen Tiraan ja sen vauhtiin ja intoon, mutta mitä enemmän kentän laidalla tuli odottelua, sitä isompi pläääh näkyi koiran silmistä. Tällä kerralla keskityttiin lähinnä ohjauskuvioihin ja radoilla näkyi vain hyppyjä ja putki.

Ensimmäinen rata

Kuivaharjoiteltiin ensin ilman koiria. Tarkoitus oli kutsua koira hyppäämään ykköseste suunnilleen kakkosen kohdalta (vähän putkeen päin), siitä ohjata tiukalla käännöksellä kakkoselle ja kolmoselle (ohjaaja pysyi kokoajan hyppyjen ja putken välissä) ja putken jälkeen pakittaa kovaa vauhtia kakkos- ja kolmoshypyn välistä ja viskata sitä kautta vitoshyppyyn. Muuten rata oli mulle ok, mutta toi putken jälkeinen hyppy ja sille ohjaus.. Sanotaan vaikka näin, että kuivaharjoittelun aikana mä pyörin hulluna edestakaisin ja sohin käsilläni "jotenkin sinne päin".

Mä katsoin pari suoritusta ennen meidän vuoroa ja jalat täristen yritin muistaa mitä mun pitikään tehdä. Tira oli onneksi pelastava enkeli :) Kulmasta kakkoshypylle tuli muutamasta toistosta huolimatta turhan jyrkkä ja olisin halunnut antaa Tiralle vähän lisää tilaa hypätä. Omaa hitautta tai sekoilua, mutta Tira lähti aina ensimmäiseltä hypyltä niin täysillä, etten vain saanut järjestettyä sitä tyhjää tilaa. Tämä on taas näitä mun pilkunviilauksia, koska Tira hyppäsi kuitenkin joka kerta hienosti.

Kolmoshyppy ja putki onnistuivat myös hyvin, kerran Tira hidasti selvästi putkelle menossa, mutta siinä keskittyminen herpaantui selvästi ympäristön takia (eli meidän pahin treenihäiriöihminen oli kentän laidalla, mutta siitä tulee lisää vielä myöhemmin). Vitoshyppy aiheutti mulle taas (turhaan) harmaita hiuksia. Sain vedettyä Tiran kaikilla kerroilla esteen taakse ja lähetettyä hyppäämään (hyvä Tira!), mutta olisin itse voinut olla paljon nopeampi ja taas antaa koiralle enemmän tilaa. Selvästi mun pitää opetella mm. vauhdissa peruuttamista ja sivuaskelia.

Toinen rata


Mulla oli taas suuria ongelmia tätä piirtäessä. Esteet olivat muistaakseni radalla vinossa muihin esteisiin nähden, mutta kuvassa toi näyttää tosi typerältä. Pääpointti taitaa kuitenkin olla noi linjat ja kulmat esteiden välillä ja suunnilleen noin ne oli.

Koko pätkän hirvein kohta oli toi kakkoshyppy. Mä en vaan saanut sitä toimimaan ja ongelmat oli selkeästi mun vika. Ei kuitenkaan oltu ainoita ketkä mokailivat siinä :D Ideana oli siis seistä suunnilleen kakkos- ja neloshypyn välissä, kutsua koira siitä ykköshypyn yli ja toisella kädellä vetää koira esteiden välistä ja vaihtaa sitten kättä ja ohjata koira hyppäämään kakkoshyppy sieltä toiselta puolelta. Meidän kohdalla tilanne päättyi aina siihen, että mä yritin viittoilla Tiralle sitä kakkoshyppyä ja Tira esitti bernibalettia ja vääntyili mun käden mukana minne sattui. Paras suoritus taisi olla hyppääminen vain yhden ylimääräisen pyörähdyksen kautta. Toi oli mun aivoille oudontuntuinen ratkaisu, en kokeillut käytännössä, mutta luonnollisemmin olisin toiminut niin, että olisin ollut kakkoshypyn kohdalla oikea kylki Tiraa kohti, siitä kutsunut ykkösen yli ja mennyt esteiden väliin suunnilleen samaan aikaan koiran kanssa, tehnyt itse kivan pyörähdyksen kakkosesteen kulmalla ja näin ohjannut kokoajan oikealla kädellä. Pahus, olisi pitänyt kyllä kokeilla radalla :D
(Hmm, nyt kun ajattelen asiaa ja tuijotan tota piirrosta, mun kakkosvaihtoehto olisi sitten tehdä samanlainen pyörähdys mistä äsken höpötin, mutta kakkosesteen ensimmäisellä kulmalla eli kutsuisin Tiran ykkösesteeltä siinä ja ohjaisinkin kokoajan vasemmalla kädellä. Ja jos oltaisiin tosi hyviä niin ennen putkea voisi tehdä takaaleikkauksen. Selvästi mulle olisi ollut mikä tahansa keino helpompi kuin se, mitä harjoiteltiin. Lisää kuivaharjoittelua mulle siis!)

Kakkosesteen toinen ongelma oli Tiran ennakointi ja syy siihen oli taas hihnan toisessa päässä. Mä yritin lähteä itse liikkeelle parilla kerralla liian aikaisin ja sillä sekunnilla, kun käänsin olkapäitä tai/ja kättä kakkosesteeseen päin, Tira loikkasi lujaa vauhtia väärältä puolelta. Ongelmia ei ollut enää, kun mä osasin seistä suorassa ja näytin Tiralle selkeästi minne pitää tulla.

Radalla ei ollut oikeastaan muita teknisiä ongelmia, psyykkisiä sen sijaan. Ensimmäinen yritys oli vielä suht hyvä, mutta siitä eteenpäin Tiran mielenkiinto laski yhtä nopeasti mitä mun matikannumerot koulussa (eli nopeasti). Ja sieltä ei ollut enää paluuta entiseen :D Yksi iso vaikuttaja oli mun isä, joka tuli käymään hallissa just kun oltiin menossa toista kertaa tokalle radalle. Tira oli tosi huolestunut aina, kun isä hävisi näkyvistä (oli ollut samalla viikolla matkoilla) ja vilkuili kentän laidalle. Jotain olen osannut kuitenkin selittää oikein, koska tämän nähdessään isä hävisi erittäin nopeasti hallista ja sai siitä jälkeenpäin erityiskehut ;D Monien syiden summana Tiran fiilis oli siis laskenut ja jätettiin viimeinen kierros väliin. Sen sijaan tehtiin kentän laidalla vähän kakevaihtoja ja muuta pientä, koska niistä Tira tuntui tykkäävän ja olikin aika reipas.

Iso huomio tähän loppuun: Sain tällä viikolla jalostustoimikunnalta Tiran DM-geenitestin tulokset (aikaisemmin ollut juttua erkkaripostauksessa) ja tervehän tuo on :)

Suora lainaus Suomen Sveitsinpaimenkoirien sivuilta:
Terve (Clear, N/N)
Koira on homozygootti N/N, jolla on kaksi normaalia geenikopiota. On erittäin epätodennäköistä että terveeksi testattu koira sairastuu DM:aan. N/N koira voi jättää jälkeläisilleen vain normaalin geenin "N", joten on hyvin epätodennäköistä, että sen jälkeläiset koskaan sairastuisivat degeneratiiviseen myelopatiaan.

Bilsan kakkos- ja vitoskurssista oli muuten hyötyä :D

Mä olin suunnitellut tähän kauniita kuvia uljaasta bernistä keskellä hankea, mutta sen sijaan kaivoinkin kännykästä muutamia uusia ja suttuisia kuvia (kenellä on aikaa kaivaa sitä kallista kameraa esiin piilostaan silloin, kun koira tekee jotain hassua?)

Ensin aiheena "berni nukkuu". Samalla selviää miksi me nukutaan siskoni huoneessa: ei millään mahduttaisi mun sänkyyn!



"Sä herätit?"  Kuvakulma ei ole kauhean edustava :D




Sitten valeraskaus ja sen seuraukset.

Tira hautoo kuutta bernipehmolelua, leijonaa ja mun vaatekasaa. Ja joo, joskus säilytän vaatteita sängyllä ja ne saavat olla ihan rauhassa :D


Pöydälle oli jäänyt yksi siskon ikivanha nukkepehmolelu. Tira pelasti sen.


Tuhoa ovi, osa 1. Jatko-osasta eli palasiksi hakatusta ovesta ei ole kuvaa.