Ja taas käytettiin hyväksi Mintun ja Siirin vieraanvaraisuutta ja lähdettiin riehumaan Nukarille neljäksi päiväksi :) Vaikka me ihmiset jutellaan melkein joka päivä, koirat olivat nähneet viimeeksi toisensa uutena vuotena.

Heti torstaina, kymmenen sekuntia autosta nousemisen jälkeen, alkoi painiottelut. Ilkeistä ihmisistä johtuen kumpikaan koirista ei ollut käynyt vielä lenkillä, joten lähdettiin melkein heti juoksuttamaan koiria vähäsen. Kun Tira ja Siiri olivat riehuneet tarpeeksi, päästiin jopa sisälle asti. Tira rauhoittui tarpeeksi nukkumaan vasta samoihin aikoihin, kun mekin käytiin nukkumaan (eli aamupuolella), muuten seurasi ja vahti mua aika tarkkaan etten vaan karkaisi ja hylkäisi raukkaa. Nukkumaanmennessä sängystä löytyi pari ylimääräistä karvakasaa..

Perjantaina niiiin meidän tuurilla alkoi sataa heti kun lähdettiin lenkille. Se ei kuitenkaan vauhtia hidastanut ja käveltiin taas pellon, metsän ja hiekkakuopan kautta. Koirat pääsivät juoksemaan aika paljon vapaana, Tira oli normaali itsensä ja pysytteli joko lähellä tai suht lähellä, korvat koko ajan päässä (eli kuunteli ja reagoi heti kun pyysin luokse). Kivasti koirissa oli energiaa parinkymmenen minuutin torkkujen jälkeen, joten ravattiin pihalla riehumassa kiitettävän usein. Ja silti Tira oli pomppimassa useamman kerran yön aikana sängyssä (eikä Tira edes nukkunut päivällä, taas tosi tarkkana vahti mua)

Lauantaina ja sunnuntaina laiskoteltiin :) Koirat painivat vaihteeksi keskenään ja olivat ihan liian pirteitä (kun vertasi meihin muihin). En vieläkään ymmärrä mistä se kaikki energia tuli...

Kaiken riehumisen ja lenkkien lisäksi Tii innostui uimaan Siirin lammessa. Mulla oli sellainen ajatus päässä, että kyllä se ui, koska T ui toukokuussa myös mökillä eikä tarvinnut pettyä :) Tira aloitti rennosti kahlailemalla rannassa ja lähti siitä reippaasti uimaan. Hienosti teki itsekseen pitkiä lenkkejä ja kävi vähän terrorisoimassa suihkulähdettäkin.. Siiri-noutaja katseli ihmeissään pientä vepeberniä rannan puolelta, kun peto rupesi poimimaan kesken uinnin keppejä. Että Tii osaa olla joskus niin ihana :)

Ihan pelkkää hyvää reissusta ei kuitenkaan tullut. Painimisen yhteydessä Tira sai kauheat jäljet toisen lonkkansa sisäpintaan. Kun Tira pysähtyi, Siiri loikkasi heti Tiran selkään ja yritti alistaa (astumalla, kiva tytöt kiva..), jonka seurauksena Siirin kynnet raapivat neljän päivän aikana ihan kiitettävät jäljet. Puhdistettiin niitä ja laitettiin jotakin ainetta (hyvä muisti!) ja punoitus laski vähän. Tira ei ole sen kummemmin aristanut kohtaa, mitä nyt vetää korvat luimuun ja ilmeestä huomaa että tuntuu. Pari kertaa Tira rähähti Siirille ilmeisen tosissaan, kun Siiri oli selässä kiinni, aika varmasti silloin oli sattunut tuohon kohtaan, koska kun Siiri napattiin selästä pois, Tira lopetti ja ilme kertoi lähes kaiken. Nyt odotellaan jälkien parantumista ja vahditaan, ettei Tira nuole niitä hirveästi. Onneksi ei mitään pahempaa :)

Suuren suuri kiitos Mintulle ja Siirille seurasta, majoituspaikasta ja lenkkiseurasta! ;)