Meillä piti olla 13. päivä agilityä, mutta mä sain onneksi luvan tulla korvaamaan sen tunnin sunnuntairyhmän kanssa. Olin tullut sinä aamuna Ruotsista ja olo oli lievästi sanottuna väsynyt (eikä olisi ollut kyytiä) niin tuntui paremmalta peruuttaa.
Eli agiliitoa sunnuntaina 19.2.

Ja ihan ensimmäisenä pitää sanoa, että mä en todellakaan muista enää kaikkia pätkiä mitä tehtiin tai miltä ne radat ja esteiden kulmat/etäisyydet näyttivät oikeasti. Piirrokset ovat siis vähän sinne päin :D Kuvista puuttuvat myös kentällä olleet "ylimääräiset" esteet, koska ne sekoittivat entisestään mun piirroksia ja ajatuksia. Mä mietin etukäteen mitä mahdetaan tehdä tunnilla, kun muut ovat kokeneempia ja tekevät jo pieniä ratoja ja me ollaan käyty esteitä läpi vain yhdellä tunnilla aikaisemmin ja yksi kerrallaan. No joo, voi sanoa, että tunti meni paljon paremmin kuin mitä odotin!

Keppitreeniä. Vauhti on olematon, mutta hei, Tiran toka kerta oikeilla kepeillä!


Alkuun otettiin kahdestaan keltaista putkea kunnon mutkalla. Koska Tiralla ei ollut ongelmia itse putken kanssa, niin kokeilin sitten erilaisia lähetyksiä. Ensin ihan helppoja suoraan putken suulta ja mä siinä lähellä, mutta myös kauempaa niin, että Tira joko istui parin metrin päässä putkesta ja lähetin siitä tai sitten vauhdista, kun juostiin putkea kohti. Ja harjoiteltiin vielä eri tekniikoita eri puolilta: lähetyksiä putken kumpaankin päähän ja ohjauksia oikealla ja vasemmalla puolella (ja kädellä). En muista oliko ongelmia, ei ainakaan mitään isompia?

Ensimmäinen rata


     Kouluttaja katsoi pari lähetystä ja neuvoi sitten ylläolevan pienen radanpätkän jatkoksi. Eli ensin putkeen ja siitä neljä hyppyä perään. Mun ensimmäinen reaktio oli apua, emmä osaa :D Taisin katsoa kouluttajaa suu auki pari minuuttia ja kakoa mielessäni, siis nyt jo pitäisi osata juosta, ohjata ja AJATELLA samaan aikaan :D Ei se sitten loppujen lopuksi ollut vaikeaa kummallekaan meistä. Tehtiin samaa pätkää muutaman kerran peräkkäin ja aika sujuvasti lopulta mentiin. En muista varmasti oliko tuo ensimmäinen hyppy noin vai vähän paremmassa linjassa putkea kohti.

Pienen tauon jälkeen kokeiltiin Tiran kanssa Aa:ta. Meitä oli kolme ihmistä yhden koiran kimpussa: mä ohjasin Tiran esteelle ja vahdin yhtä sivua, toinen vahti toista sivua ja kolmas hidasti alastulossa. Mä juoksin vielä varmistamaan kontaktit. Otettiin näitä toistoja joku kolme tai neljä peräkkäin ja ongelmaksi muodostui lähinnä se esteelle meno. Mulla kun oli ohjeena pitää Tiran pannasta varmuuden vuoksi kevyesti kiinni, niin käsi koiran kaulassa en osannut viestiä tarpeeksi selvästi minne pitää juosta. Pari kertaa Tira meinasi siis juosta mun kanssa esteen ohi, mutta aina uudella yrityksellä osui sitten esteen kohdalle ;) Kun saatiin tarpeeksi monta onnistumista niin kokeiltiin Aa’ta muiden kanssa ihan pienellä radalla. Yllätys yllätys, ongelmaksi ei muodostunut se uusi este :D

Toinen rata


     Rata alkoi pienellä pätkällä keppejä (kuvassa on liikaa), joita seurasi putki, hyppy ja Aa. Ja edelleen sama juttu, kuvan mittasuhteet ja esteiden kulmat on todennäköisesti pielessä, mutta lukija voi itse katsoa tarkemmin tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta: siellä taustalla näkyy esteiden sijoittelu. Meillä meni hyvin putken alkuun asti, missä Tira kieltäytyi. No en voi syyttää koiraa, ei oltu tällä kerralla harjoiteltu vielä mustalla putkella eikä kai ollenkaan mustalla mutkalla olevalla putkella. Parin epäonnistumisen jälkeen sain Tiran putkeen, mutta mä menin siitä ihan sekaisin ja heitin koiran vaan jotenkin aidalle päin (meni yli) ja ohjasin ihan surkeasti Aalle (kiipesi nopeasti ja sain stopattua kontaktille). No, muillakin oli tässä vaikeuksia ja Tira sai multa kehuja hyvästä tsemppauksesta huonosta ohjauksesta huolimatta.

Kolmas rata



Viimeinen rata oli taas sellainen mitä kaikki yritti. Me oltiin vikoina vuorossa eli mulla oli hyvin aikaa suunnitella mitä teen (ja unohdin kaiken kun päästiin radalle). Kuvan kolmosesteessä on jotain pielessä. Se ei ollut noin pahasti tiellä kakkosesteen ja putken välissä, mutta mä en nyt osannut sijoittaa sitä paremminkaan (myös kulma putkeen nähden oli kait jyrkempi).
     Ensimmäisellä kerralla lähdin itse kakkoshypyn vierestä ja juostiin yhtä matkaa hypyn kautta putkelle, missä lievästi sanottuna töksähti. Putkeen meno oli vaikea ja itse ohjasin putken ja vitoshypyn välin ihan oudosti. Myös seiskahyppy oli Tiralle haastava, koska mä en osannut viskata sitä kunnolla esteelle (ei meinannut irrota mun kädestä enkä osannut ajatella ja auttaa vauhdista). Tira hyppäsi seiskaesteen kuitenkin joka kerta, mutta mun mielestä olisi tosiaan voinut irrota paremmin (siis apua, koira ei tee sitä mitä en ole ikinä opettanut sille?! :D)
     Kouluttajan neuvojen mukaan seisoin toisella kerralla kakkoshypyn takana, kutsuin Tiran sieltä hyppäämään ja jatkettiin yhdessä matkaa kolmosesteeltä putkelle. Vieläkin oudosta kulmasta putkeen meno sai Tiran vähän epäröimään, mutta ohjasin itse putkesta vitosesteelle paremmin mitä ensimmäisellä kerralla. En muista monta toistoa tehtiin, mutta pidettiin välillä tauko ja muutkin yrittivät vielä uudestaan. Meidän viimeinen rata oli jo aika huippu: kutsuin Tiran taas kakkoshypyn takaa, mentiin samaa matkaa putkelle ilman sen suurempaa töksähtämistä ja sujuvasti rata loppuun! Itselläkin oli suupielet ihan korvissa, kun muut hurrasivat meille:) Tipu on hiano!!

Muistiin itselle: kirjoita ja piirrä radat ylös vähän aikaisemmin! :D