Tira kotiutui siis viikko sitten ja samalla meidän vieraat lähtivät kohti omaa kotiaan. Muutaman ekan tunnin ajan oli tosi jännää olla vain yhden koiran kanssa, joka oli pienempi kuin Piitu, mutta selvästi paksumpi (:D) kuin Netta. Illalla nukuttuaan koko päivän Tira alkoi olla taas oma itsensä ja muutamaa oksennusta lukuunottamatta sopeutui tylsään ja tavalliseen kotielämään hyvin. Nyt ruokakin maistuu taas ja varsinkin ulkona energiaa alkaa olla jo mukavan paljon. Jännäähän tämä on ja vielä pari viikkoa pitäisi jaksaa odottaa, että miten kävi :)
(jos ei ymmärrä näitä piilovihjauksia niin Tiran kasvattajan kotisivuilla on ihan vähän enemmän infoa)

Viikolla tokoiltiin jo vähän tossa etupihalla ja omalla kujalla. Jotenkin jännästi Tira oli tosi innokas ja repi mielellään wubbaa tossa meidän asfaltilla, mutta metrin päässä kujalla ei kiinnostanut enää yhtään. Varsinaista syytä en tiedä, mutta voi olla, että veti vähän lukkoon, kun yleensä saa haistella tossa ihan rauhassa ja muutenkin mennä vapaana eikä olla montaa kertaa leikitty tuossa nyt keväällä. Tuon pitäisi kyllä muuttua :)
     Otettiin vain vähän sellasta vakavaa ja loppuaika sitten rennommin. Vähän paikallaankäännöksiä, pientä seuraamista ja muutamia pysäytyksiä seisomaan. Tira toimi kiltisti, ei ihan omana itsenään vaan vähän lukossa. Silloin olikin vähän rauhallisemman tuntuinen ja nyt, kun alkaa piristyä niin ei olla vielä ehditty tehdä juuri mitään :D Lopuksi leikittiin kuitenkin wuballa, tehtiin muutamia peruutuksia ja nopeita maahanmenoja, jalkojenvälistä pujottelua ja pyörimistä.

Viime torstaina pikku-Tirppana täytti jo 3v :) Aika menee kyllä tosi nopeasti, vastahan se oli pieni 10kg karvapallo.. Juhlan kunniaksi Tira sai iltaruokana perinteisen kakun, mutta tänä vuonna kukaan ei jaksanut paketoida lahjoja :D Pari uutta herkkupussia kuitenkin tuli ja sitten ihanat vetovaljaat (tulivat oikeastaan jo maaliskuussa, mutta idealtaan synttärilahja). Lopuksi muutama kuva sankarista tuhoamassa kakkua :)