Pitäähän sitä aloittaa jostakin vuoden vanhan koiran kanssa.. Viime kesän/syksyn jäljet olivat niin aloittelijamaisia ja huonoja, että tänä vuonna kokeiltiin makkararuutua (lihapullilla).

Varusteet olivat aika mahtavat. Mä olin vähän aikaisemmin lukenut pikapikaa makkararuudun tekoon vinkkejä, eikä juuri mitään jäänyt päähän.. Liinakin on lyhentynyt reilusti, sillä Tira on kova tyttö kiskomaan.
Mitään kunnon merkkiä ruudusta ei ollut, pari hassua risua maassa.

Kuitenkin, Tira jäi odottelemaan puiden taakse vähän kauemmas, kun mä menin tallomaan neliön. Tällä kertaa neliöstä tuli vähän pienehkö, sillä kouluttaja oli niin pihi, ettei halunnut heitellä ihan kaikkia nameja maahan. Meni sitten vähän pienemmälle alueelle enemmän. Jotain makkararuudusta oli kuitenkin jäänyt päähän, niin tiesin suunnilleen miten sijoitella lihapullat.

Kun lihapullat oli aseteltu hyvin, hain Tiran. Odotettiin vähän aikaa ruudun ulkopuolella, ja mä rauhoittelin vähän Tiraa, kirsu oli luonnollisesti havainnut jo herkkupalat. Kun päästin Tiran ruutuun, rupesi kuulumaan ihanaa mums mums ääntä. Tira söi niin innokkaasti, että tuskin tajusi mitään rikotusta maanpohjasta. Kun Tira oli ahminut vähän aikaa (ei poistunut ruudusta kertaakaan, kyllä se jotain haistaa, eli lihapullat), oli aika lähteä ruudusta pois. Sepäs vasta olikin mielenkiintoista. Mä kiskon koko painollani Tiraa, joka ei kuule mitään kutsuja, vaan menee maata viistäen ruudussa ja ahmii nameja niin nopeasti kuin vain mahdollista. No, päästiin kuitenkin ruudusta niin, että sinne jäi vielä lihapullia.

Jos nyt tällaista (?) jatkaisi jonkin aikaa, ja Tirakin rauhoittuisi tuosta.. Tiran käsitys makkararuudusta tämän kerran jälkeen on selvästi se, että helpompaa tapaa saada nameja ei olekaan :)