Tänään oli sennenkoirien näyttelykurssin toinen käytännön kerta. Ilma oli erittäin suotuisa: satoi kaatamalla vettä. Kurssille olikin uskaltautunut vain neljä koirakkoa plus me. Ainakin saatiin kunnon opetusta.

Aloitettiin ihan ympyrässä juoksemisella. Meidät pistettiin ekoiksi, mikä oli erittäin hyvä siirto... Koska Tira ei ollut vielä tottunut kunnolla toisiin koiriin, oli ravaaminen vähän sellaista "oho mamma kato, takana tulee muita koiria!!!" Loppujen lopuksi sain Tiran ravaamaan olosuhteisiin nähden kelvollisesti.
Vaihdeltiin vähän järjestystä niin, että jokainen oli vuorollaan ensimmäinen ja viimeinen. Siinä samalla tuli juostua parikymmentä kierrosta.. Samalla opeteltiin seuraamaan "tuomarin" käsimerkkejä ja ohjeita kesken liikkeen.
Ihan uutena juttuna tuli parijuoksu, ei olla aikaisemmin kokeiltu Tiran kanssa! Siinä vaiheessa meitä oli vain neljä paikalla, kaksi berniä, yksi entlebuch sekä yksi corgi (joka luulee olevansa berni), joten saatiin tasaväkiset parit. Me bernit aloitimme. Kuuntelimme vielä viime hetken ohjeet, ja saimme lähtöluvan. Tira ihmetteli vähän tätä uutta systeemiä, mutta ravasi hienosti siinä välissä! Käännöskin onnistui aika kivasti, vähän Tira jäi jumittamaan, mutta tuli muuten reippaasti mukaan. Ei suuria ongelmia.
Kun viides koirakko (kolmas berni) saapui paikalle, me muut ruvettiin katsomaan hampaita, kun viides kurssilainen sai kauempana yksityisopetusta. Jokainen katsoi vuorollaan muiden koirilta hampaat sekä uroksilta kivekset, kun oma koira odotti autossa.
Tira oli ensimmäisenä hammasvuorossa. Hampaiden katsoja oli tuttu, joten riitti vain muutama ystävällinen sana Tiralle, niin neiti oli jo kiipeämässä syliin, häntä huitoi ja koko koira hymyili leveästi. Tira näytti (tervetulorituaalin jälkeen) hampaat ihan hienosti, vähän painoi päätä alas, mutta antoi katsoa. Myöskin seuraavilla Tira vähän ujosteli kaiken sen riehaantumisen jälkeen, mutta antoi katsoa! Sitten kakara joutui vähäksi aikaa autoon, kun tuli mun vuoro katsoa toisten koirien hampaat. Hyvin meni kaikilla, ja mä sain pitää kaikki sormeni!
Lopuksi juostiin vielä ympäri pari kertaa, Tira pääsi taas ensimmäiseksi. Nyt meni jo todella upeasti, ei vilkaissut kertaakaan taakse! Nättiä ravausta, eikä edes pitänyt kontaktia, toivottavasti muistaisi tuon näyttelyissäkin.

Näyttelykurssin viimeinen kerta onkin vasta parin viikon kuluttua, mutta jo ensi viikonloppuna meillä on Pääkaupunkiseudun Sveitsinpaimenkoirien järjestämä TOKO-leiri Piikkiössä. Sitä odotellessa!