Lähdettiin torstaina 1.5 mökille vapun viettoon. Ajettiin Kotkan kautta, koska käytiin kyläilemässä nopeasti serkkujen luona. Tira kulutti siellä aikaansa itkemällä pihalla (tätini on allerginen), mutta lihapulla ja tennispallot korvasivat kaiken. Torstaina autossa tuli vietettyä aikaa n. viisi tuntia.

Perjantai oli Tiralle aika hirveä päivä.. Kaikki alkoi, kun vanhempani halusivat kaataa mökin pihalta puun. Tira oli kiinni narussa mökin kuistilla puunkaadon ajan. Eipä kukaan tullut oikein ajatelleeksi, että se kauhea rysähdys pelästyttää Tiran. Tähän välihuomautus, että puu sijaitsi saunan takana (eli varsinaisesti Tira ei nähnyt sitä) ja matkaa kuistilta puun luokse oli yli 20 metriä. Hieno neiti säikähti niin paljon, että katkaisi narunsa ja juoksi metsään pakoon. Antoi kuitenkin ottaa hyvin kiinni, mutta rupesi tärisemään hillittömästi kun näki puun pihalla kaatuneena. Seuraavat pari tuntia Tira viettikin mökissä sisällä, välillä sängyn alla ja välillä mun vieressä. Ei mennyt onneksi kuin se pari tuntia, niin Tira oli palautunut sen verran hyvin, että pystyi kävelemään ympäri mökin pihaa, myös puun luona.
Päivän toinen hirvitys tapahtui illalla. Vanhempani lähtivät veneellä järvelle, ja mä ja Tira jäätiin katsomaan rannalle. Tira katsoi koko ajan valppaana, kun porukat laittoivat katiskaa järveen. Yhtäkkiä Tira loikkasi veteen (kuka pelkäsi vuosi sitten vettä?), kiipesi jäälautalle ja lähti kävelemään jäätä pitkin venettä kohti. Tässä vaiheessa pitää huomauttaa, että järvestä lähtivät jäät juuri tuona päivänä, vain rannassa oli ehkä 10 metrin matkalla vielä jäätä. Tira pysähtyi suunnilleen puolivälissä, ja tietysti piti tapahtua juuri se mitä pelkäsin alusta alkaen.. Eli jää rupesi uppoamaan. Kaikki huusivat Tiraa, Tira käveli jäällä ja yritti pysyä kuivilla. Nopeasti jää petti kuitenkin koiran alla ja Tira putosi veteen jäälauttojen keskelle. Kaikki huusivat Tiraa edelleen ja porukat lähtivät melomaan (ei ollut tietenkään airoja vaan pieni mela) ja mä meinasin hypätä järveen. Tira ei jaksanut kiivetä jään päälle, turkki painoi ja vesi oli todella kylmää. Jotenkin Tira löysi jäälauttojen keskeltä reitin, missä ei ollut jäätä. Hädin tuskin jaksoi uida rantaan, kaikki huusivat ja kannustivat edelleen. Mä vein Tiran nopeasti saunaan, joka oli lämpenemässä. Kuivateltiin siellä, ja loppuillan Tira vietti sisällä lämpimässä. Tira ei saanut mitään traumoja, mutta kaikki muut saivat.. Tira oli jo aikaisemmin päivällä mennyt pienelle jääkävelylle, ja silloinkin jää rupesi uppoamaan. Tira kuitenkin tyynesti hyppäsi veteen ja ui rantaan. Varsinainen vepeilijä ja sankarikoira...

Kotiin tultiin sunnuntaina, automatka oli erittäin tuskainen. Lämpötila oli koko vapun ajan siinä 20 asteen kohdilla, ja luonnollisesti auton ilmastointi oli mennyt juuri rikki.. Kotiin päästyämme rupesi ukkostamaan vähän, ja Tira tutisi pöydän alla, muisteli varmaan sitä kaatuvaa puuta (pentuna ei ollut muistaakseni mitään ukkospelkoja).

Nyt on mun laskujen mukaan meneillään Tiran juoksuissa ne kriittisimmät hetket eli tärppipäivät. Raasu saa kököttää hihnassa, mökillä sai sentään juoksennella vapaana. Treenauskaan ei ole onnistunut, sillä joku meistä on ollut niiiin flegmaattinen ja rasittuneen näköinen, vaikka on viettänyt päivänsä nukkuen. Ehkä tästä piristytään.