Wohoo, pitkästä aikaa pääsin käyttämään blogin jälkikategoriaa! Huhtikuussa alajaosto järjesti siis kaksi jälkiteemapäivää, ensin peltojäljelle ja sitten metsäjäljelle. Mulla oli koirapaikka molempiin, mutta peltojälkipäivänä olin siinä brittiflunssassa niin jätin sen suosiolla väliin. Päästiin kuitenkin 28.4. metsäjäljelle.

Kouluttajana meillä oli tutut Jukka ja Janne ja nähtiin päivän aikana kokeneempien koirien tekemiä jälkiä ja sitten näiden varsinaisten koirakoiden. Mä sain jo pienen luennon aikana valtavia ahaa-elämyksiä eli tuli taas opittua vaikka mitä. Muutenkin oli kiva päästä jäljestämään viisaampien eteen, koska tämä meidän jälkiharrastus on ollut lähinnä sitä, että tarvotaan kahdestaan metsässä :D

Tirppis oli viimeisessä koirakkoparissa eli pitkän päivän päätteeksi. Olin jättänyt sen autojen viereen häkkiin ja oli pärjännyt ilmeisesti aika hyvin, yhtään ei kuulunut protestointiääniä ja häkkiin oli kiva palata vielä jäljen jälkeenkin. Koska lähimaasto oli jo aika jäljitettyä (:D) niin me päästiinkin mun mielestä paljon helpommalle alustalle (tasaista, vähän sammalta ja normaalia metsäpohjaa) kauemmas muista. Pituutta en yllättäen osaa arvioida yhtään, mutta oli meille just sopiva :D Tira jäi odottamaan Jukan kanssa kun mä lähdin rämpimään jäljelle ja olisinkohan ehtinyt viisi metriä kun takaa kuuluu huuto, että pidä se suora linja, sä kävelet ihan vinoon! Hups :) Krepitin myös aika reilusti, koska aikaisemmin nähtiin suoritus missä kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä missä jälki menee.
     Mulla oli taas perusselitykset ennen jäljen alkua ("ollaan me joskus jäljestetty, mutta ei kunnolla pitkään aikaan. Se on aika nopea eikä oikein keskity. Tykkää kyllä kovasti, mutta toivoisin sitä rauhallisuutta lisää") ja TAAS toi rakkieläin yllätti mut! Olisi melkein pitänyt saada videolle niin voisin ihastella sitä myöhemmin, koska Tira oli hiiieno! Ei mitään rynnimistä tai kiirettä vaan Tira haisteli jokaisen askeleen huolella ja oikeasti näytti keskittyvän siihen mitä tekee. Myös ne muutamat nakit löytyivät maastosta! Pari kertaa piti pysäyttää ja antaa sen etsiä uudelleen se tarkka kohta ja kerran mä meinasin stopata sen ihan turhaan, kun Tira lähti menemään vähän sivumpaan (onneksi Jukka tajusi, että se oli se mun oma linjalta poikkeaminen..... Hyvä Tirpu!!). Ai että pienestä neidistä sai olla taas ylpeä enkä mä ollut ainoa joka kehui Tiraa ;)