Heti leirin jälkeen maanantaina pakattiin taas auto ja lähdettiin mökille. Kahtena peräkkäisenä päivänä autossa tuli istuttua yli 7 tuntia, joten perille päästyämme Tira oli kuin sähköjänis :)
Oltiin mökillä kuusi päivää ja otettiin rennosti.
Torstaina lähdettiin taas veneellä vastapäätä sijaitsevaan Hytermään (joka on siis luonnonsuojelualuetta). Kierrettiin tuttu lenkki (ensin rantaa pitkin Hautasaarelle, josta noustiin harjun päälle). Minä, äitini ja Tira jatkettiin harjua pitkin vielä muistomerkille, jonne isäni ja siskoni ajoivat veneen. Nähtiin kaksi eri porukkaa saaressa. Tira oli melkein koko ajan irti, myös silloin, kun ohitettiin vieraita ihmisiä. Tira käveli vähän mun edellä polulla, nuuskaisi jokaista, mutta jatkoi suoraan matkaansa. Ei puhettakaan rapsutusten kerjäämisestä, jaloissa kiehnäämisestä vaan nätisti ohi niin kuin fiksut koirat tekevät! Olin niin ylpeä tuosta, varsinkin kun oli vapaana (ja on yli-ystävällinen välillä ihmisille). Vaikka vanhempani jäivät juttelemaan muutaman ihmisen kanssa, Tira katseli kaikessa rauhassa kauempana. Kyllä sillekin aivot kasvaa :) Odoteltiin muistomerkin edessä hiekkarannalla vähän aikaa venettä ja Tira lähti kahlaamaan ihan itse! Tänä vuonna vesi on ollut niin korkealla, että hiekkapohjaa jatkuu aika pitkälle veden alla, kunnes tulee äkkijyrkkä pudotus. Tira ei ehtinyt sinne saakka, kalhasi rannassa ja otti kai muutaman uintivedonkin :) Paluumatka mökille oli omaperäinen, sillä meidän pikakiiturivene oli ottanut vähän vettä sisäänsä (kuskin jalkatila oli täynnä vettä) ja ajettiin keula pystyssä. Oli tukalat oltavat, kun kolme ihmistä ja koira istuivat kaikki keulassa, että se pysyisi alhaalla. Päästiin kuitenkin ehjänä mökille, ja tietysti vein Tiran heti uimaan :) Tira on rohkaistunut uinnin suhteen paljon. Se pitää enää houkutella rantaan, mutta kun tassut on vedessä, Tira lähtee kahlaamaan ihan itse syvemmälle. Hieno juttu, varsinkin kun on ollut niin kuumat ilmat niin viilentyy koirakin vähän.
Perjantai-iltana lähdettiin etsimään sieniä metsästä. Käveltiin vain puoli tuntia, mutta sen jälkeen kaikki olivat puolikuolleita, varsinkin Tira. Ensimmäiset 10 minuuttia Tira juoksi meidän kaikkien luona, kunnes väsyi kokonaan. Tira pääsi myös toteuttamaan pientä hakua. Ymmärsi ihan kohtuullisesti, kun tökin sitä johonkin suuntaan ja hoin: Tira vapaa Tira etsi missä on Tira vapaaaa! Hienosti jäljesti äitini suolle saakka, jossa kadotti kuitenkin jäljet. Sen jälkeen mä turvauduin kännykkään.
Näillä näkymin suunnataan mökille uudestaan ensi viikolla joku päivä, ainakin jossain vaiheessa ennen koulun alkua (joka alkaa ihan liian pian).

Mökillä ollessa iskä teki Tiralle kevennetyn version hyppyesteestä. Se muistuttaa lähinnä agilityn aitaa, sillä se ei ole kiinteä. Treenataan nyt niin, että riman päällä on pyyhe (T ei näe toiselle puolelle). Itse pidän enemmän tällaisesta, sillä nyt jos Tiran tassut osuvat rimaan, se putoaa (tokoesteessähän ei). Pari kertaa T pudotti jo riman :D
Harjoiteltiin ihan sillä tekniikalla, mitä aloitettiin huhtikuussa tokoleirillä (tosin ilman avustajaa). Mentiin aika lähelle estettä, rima oli matalalla ja toisella puolella oli lauta, jonka päällä oli nami. Annoin Tiralle käskyn ja pienen kannustuksen jälkeen hyppäsi yli ja söi namin. Näitä jatkettiin parin päivän ajan ja jo sitten näytti siltä, että Tira tunnisti ainakin suunnilleen käskyn! Nyt pidennetään vähän matkaa esteeseen, lisätään välillä korkeutta, mutta periaatteessa jatketaan samalla tavalla. Pari kertaa tehtiin myös niin, että ensin leikittiin patukalla, jonka jälkeen heitin sen esteen yli ja annoin Tiralle luvan lähteä perään (luonnollisesti hyppäämällä). Ensimmäisellä kerralla oltiin liian kaukana esteestä ja Tira kiersi. Ei leikitty palkaksi vaan otin lelun pois ja kokeiltiin vähän ajan päästä uudestaan. Nyt oltiin sen verran lähellä estettä, että Tira hyppäsi.
Otettiin mökillä myös noutokapulalla. Yksi aamu Tira oli varastanut kapulan ja ehtinyt järsiä sitä vähän (pari hampanjälkeä todisteena), mutta aloitettiin pelkillä pitoharjoituksilla, eikä purrut yhtään. Otettiin nyt vain sitä, että jätin Tiran paikalle, kävelin muutaman metrin päähän, kapula oli meidän välissä ja annoin noutokäskyn. Tira toi joka kerralla kapulan hienosti ekalla käskyllä mulle. Luovutuspaikka on vielä vapaana edessä, mutta hiotaan sitä pikkuhiljaa sivulle.

Muutamia kuvia Hytermästä:
blogi61.jpg
Tira (pieni musta piste) harjun päällä.
blogi60.jpg
Tira poseeraa kivipenkillä harjulla.
blogi59.jpg
Tira harjulla kiven päällä.
blogi58.jpg
T kivipenkin päällä.
blogi57.jpg
T muistomerkillä.
blogi56.jpg
T kahlaa rannalla.