Tasan viikko Tiran synttäreihin ja kiirettä pitää!
Mulla vaihtuu koulussa jakso (peruskoulun viimeinen!) ensi maanantaina, joten nyt on meneillään se kiireisin vaihe. Laskeskelin, että mulla on tässä jaksossa seitsemän koetta, joista on jäljellä vielä kolme. Viime yökin piti tehdä äikän tutkielmaa, kun en osaa hoitaa koulujuttuja ajoissa..

Tiran kanssa ollaan vietetty leppoisia kevätpäiviä, kehitin pennulle mahtavan narusysteemin pihalle, pituutta tuli melkein kuusi metriä. Näin mä olen voinut kirjoittaa tutkielmaa terassilla, ja Tira on voinut riekkua pihalla (ilman narua olisi pitänyt huudella vartin välein pois metsästä..). Aina välillä on pitänyt kiskoa neiti sisälle, ettäi hanki mitään inhottavia tulehduksia, Tiran mielestä on niin kivaa istua puolikin tuntia samassa paikassa ja katsella lintuja ja lentokoneita :)

Tänään otettiin kuitenkin vähän treeniä kauniin sään vuoksi. Namit rupesivat loppumaan, mutta onneksi isänikin tulee kuntoutuksesta tänään, niin päästään ostamaan taas isot kasat herkkuja koiralle.
Aloitettiin seuraamisella, mutta se oli taas niin järkyttävän näköistä, että lopetettiin se hyvään perusasentoon ja palkkaukseen.
Vaihdettiin suunnitelmaa, ja otettiin paikallaoloa. Ensin käskin Tiran maahan, jonka jälkeen kävelin pennun ympäri muutaman kerran. Tira käänteli päätään aina sen mukaan missä mä olin, ei sentään kellahtanut lonkalle. Vapautin taaksepäin, ja palkkasin kehujen kera.
Sitten otettiin paikallaolo istuen. Nyt kävelin vähäksi aikaa piiloon nurkan taakse, mutta en ollut siellä kuin 5-10 sekuntia. Taas vapautus taaksepäin.
Otettiin vielä muutaman kerran pienissä erissä paikallaolo maassa, mä loikin Tiran vieressä, kävelin edestakaisin ja kakara pysyi hienosti paikoillaan. Kerran kävin sisällä etsimässä kännykkää, ja Tira katseli sen aikaa lintuja.
Viimeisen kerran paikallaolossa mä menin edestakaisin Tiran yli, eli harpoin siitä selän ylitse. Ensimmäisen kerran Tira mulkoili, että mitä mä teen, mutta rauhoittui, kun huomasi, ettei ole mitään hätää. Hieno tyttö oli :)
Lopuksi koitettiin paikkailla seuraamista. Tira tuntui todella laiskalta, joten piti välillä juosta vähän matkaa eteenpäin, että pentu havahtuisi. Perusasennot olivat aluksi aika vinoja ja surkeita, mutta katsekontakti hyvä. Eli lisää virtaa pennulle, nyt en jaksanut etsiä palloa tai vetolelua sisältä. Myöskin kuuma auringon paiste vaikutti vähän Tiran mielialaan, kun musta turkki paahtui ihan kuumaksi.
Ja kaikki tämän päivän treenit ihan kotipihassa.

Ilmoitin Tiran muuten Aptukseen toukokuussa, toivotaan, että karvat kasvavat siihen mennessä takaisin.