Eilen Pääkaupunkiseudun Sveitsinpaimenkoirien tokoryhmä sai vieraakseen Pirkanmaalta taitavan kouluttajan Mika Jalosen. Sää oli taas tyypillistä Ruoholahtea, eli oli pilvistä, tuulista, sateista, kosteaa sekä mielettömän kylmä. Siellä sitten seisottiin treenikentällä kuusi tuntia.

Ensin kuunneltiin teoriaa, jonka jälkeen jokainen kertoi vähän sitä sun tätä itsestään ja koirastaan sekä tavotteistaan tokon suhteen. Sen jälkeen otettiin jokainen koirakko vuorotellen kentälle.
Me oltiin Tiran kanssa kolmansia, ja siihen mennessä Tira oli kököttänyt autossa yli kaksi tuntia, ja se näkyi.. Tiran puolustukseksi täytyy sanoa (vaikkei kakara ansaitse mitään puolusteluja), että kentälle tultaessa Tira oli mielettömän tylsistynyt/toiminnanhaluinen/yli-innokas päästessään töihin. Niinhän siinä kävi, että Tira kyllästyi juttelemiseen (aluksi aina puhuttiin kyseisestä koirasta, mitä sen kanssa tehdään yms.) ja päätti haluta toimintaa, ja sitä tuli. Ei kun koira tanssimaan kahdelle tassulle, hampaat ohjaaja-raukan käteen ja hännän innokasta heiluntaa. Tira pääsikin tutustumaan Mikaan ihan lähietäisyydeltä, kun pikkuinen "joutui" mennä kauemmas koulutettavaksi. Myöhemmin Tiralta tuli vielä pari innostuksen ilmaisua hampaiden muodossa, ja kerran kakara "pääsi" painimaan hiekkakentälle. No, siitä selvittiin, ja Tira lekotteli kentällä mun jaloissa seuraten muiden koirien työskentelyä. Tauon aikana kävin päästämässä neidin välillä autoon, kun oli pakko saada jotain lämmintä juotavaa, kaikki olivat ihan jäässä!
Tauon jälkeen jatkettiin koirien yksittäisiä suorituksia. Loppuvaiheessa meidän piti siirtyä parkkipaikalle, kun varsinaiselle kentälle rupesi kokoontumaan pentutreffiläisiä. Tirakin pääsi vielä viimeisenä uudestaan ihmisten ilmoille, nyt selvästi rauhallisempana. Saatiin paljon hyviä vinkkejä seuraamiseen, ja mä sain kokonaan uuden koulutusnäkökannan :)
Otettiin Tiran kanssa ihan yksinkertaisesti kontaktin vahvistamista ja pidentämistä, Tira oli taas niin ihana ja tuijotti upeasti suoraan silmiin! Tira pääsi myös demokoiraksi, kun Mika näytti tavan kouluttaa seuraamista. Homma kaatui siihen, kun Tira ei halunnut enää mennä liian kauaksi musta, namien avulla vielä joten kuten, mutta vilkuili koko ajan taaksepäin ja vikisi. Välillä vähän turhan paljon mamman tyttö.. :))

Koko kuuden tunnin ajan tuli mielettömän paljon vinkkejä eri liikkeiden opettamiseen, ja uskomattoman suuri treeni-into. Nyt päästään taas kunnon harjoitteluun, on tosin vieläkin epävarmaa päästäänkö ensi torstaina ohjattuihin, kun ei ole sitä kyytiä ja kaikki asuvat liian kaukana.. Saa nähdä :)