Tiran blogi

Uusi blogi!

2012-10-02T16:37:01+03:00

Juu, vähän myöhässä mutta kai tämäkin on parempi kuin ei milloinkaan ;)

Meidän lauma sai uuden jäsenen heinäkuun lopulla, kun meille muutti aussieneiti Raiku. Tiran ja Raikun kuulumisia voi lukea enemmän uudesta blogista: http://trikkisirkus.blogspot.fi/

Vuodatuksen blogi hiljenee, mutta säilytän ainakin toistaiseksi vanhat tekstit täällä.

Päivityksistä

2012-05-27T13:32:01+03:00

Eli nyt blogiin on ilmestynyt muutamia vanhoja treenijuttuja. Aksakerroista oli aika vaikea kirjoittaa mitään syvällistä, koska en muista enää mitä milläkin kerralla tehtiin. Tähän vielä kommentti, että jokaisella kerralla otettiin esteitä myös yksitellen ja erityisesti Tiran kepit alkoivat näyttää aika hyvältä. Paljon olisi vielä parannettavaa, mutta ei voi ahnehtia liikaa ;) Keinutreeneissä päästiin siihen vaiheeseen, että keinua pystyi kolauttamaan vähän alaspäin (kouluttajan ei tarvinnut pehmentää niin paljon). Käytettiin vielä pöytää apuna eli keinu ei mennyt täysin alas asti, mutta Tiran kanssa on parempi edetä hitaasti ja varovaisesti kuin kuluttaa aikaa siihen liikkeen korjaamiseen.

Kesän suunnitelmista vielä sen verran, että meidän lomailut jää aika vähille. Mulla on tiedossa siis töitä, töitä, töitä ja nukkumista. Ehkä välillä ehtii syödäkin jotain. Tiran kanssa puuhaillaan normaalijuttuja tässä kotosalla, mutta aktiivinen treenikausi taitaa odottaa taas syksyllä, varsinkin jos tulee taas kauhean helteinen kesä. Ehkä sitä pitää yrittää saada raapustettua blogiinkin aina silloin tällöin jotain ;D

Uutta on siis kolme agilitypostausta sekä raportit meidän metsäjälki- sekä paimennuspäivistä. Vielä puuttuisi pienet kertomukset mun matkoista Britteihin (huhtikuussa) ja Itävaltaan (toukokuussa). Niitä odotellessa (kestää kauan) voi ihastella muutamaa kuvaa :)

Wales

Lontoo

Itävalta

:)

Lambeja!

2012-05-06T12:56:01+03:00

Tira valloitti 6.5. taas uuden lajin, kun käytiin kokeilemassa paimennusta ja kaivelemassa tuon bernin pääkopasta niitä taipumuksia. No, päivä oli ainakin mielenkiintoinen ;)

Paikalla oli muistaakseni kuusi berniä ja yksi picardi ja näistä kahdella oli aikaisempaa kokemusta (yritystä) paimennuksesta. Aika noviisipohjalla mentiin siis.

Tira oli vuorossa neljäntenä ja tehtiin samaa mitä muutkin eli mentiin kouluttajan kanssa yhdessä pyöröaitaukseen. Mun ainoa tehtävä oli pysytellä kouluttajan takana/lähellä ja antaa hänen huolehtia koirasta ja lampaista. Haettiin ensin yhdessä lampaat aitauksesta eli Tira oli lyhyellä remmillä ja kierrettiin se pikkuaitaus niin, että lampaat siirtyivät isommalle puolelle. Ihmeteltiin aluksi Tiran kanssa lampaita remmissä ja käveltiin myös isompaa aitausta ympäri reunoja pitkin. Jossain vaiheessa mä pudotin remmin ja siirryin kouluttajan viereen ja Tirpu jäi nuuhkuttelemaan ihania lammastuoksuja. Kunnon paimentamista ei vielä nähty, Tira kyllä otti laukka-askelia lampaiden perässä kun ne kipittivät kauemmas, mutta enemmän asenteella Juoksukavereita, jeejee! Pari kertaa kouluttaja hidasti ja pysäytti Tiraa, mutta kyllä se rauhoittuikin aika nätisti. Osan aikaa Tira vilkuili myös aitauksen reunalle, missä mun isä oli ollut hetkeä aikasemmin. Kyllä se ihmiset osaa pitää kasassa ;)

Toisella kierroksellä meidät viskattiin aitaukseen kahdestaan ja mulle lyötiin paimennuskeppi käteen. Eka ajatus oli, että päästääkää mut pois täältä, menee liian vaikeaksi! :D Mä sain aika yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten keppiä piti käyttää ja mitä mä saan tehdä ja mitä en. Tira otti tosi rauhallisesti ja tassutteli nätisti silmät tapittaen mua kohti, että mä sä haluat mun tekevän. Oli oikeastaan niin rauhallinen, että raasulle naurettiin aitauksen reunoilta :D Mä osasin kyllä arvostaa sen hitautta, koska se helpotti mun työtä huomattavasti. Siinä missä muut juoksivat koiran edelle ja yrittivät blokata sitä kepillä, mulle riitti rauhallinen kävely ja pieni kepin siirtäminen. Niiden Tiran rauhattomien vuosien jälkeen tämä on tervetullutta vaihtelua ;)
Saatiin aikaiseksi muutama melkein paimennuskaarros, mutta kyllä Tirasta näki ettei se ihan ymmärtänyt tämän leikin ideaa. Se yritti mennä sinne minne mä osoittelin ja kutsuin, mutta silmissä näkyi vähän hämmennystä. Vielä kun kouluttaja yritti neuvoa mulle lisää sitä kepin käyttöä niin, että ohjaan koiraa kaartamaan laittamalla kepin sen takatassujen taakse (pitäisi liikkua silloin eteenpäin). Tira-raukka luuli että mä yritän lyödä sitä ja vetäisi hännän alas ja mulkaisi ilmeellä "mitä sä nyt teet". Meille kepit ovat lähinnä kosketuskeppiä tai muita risuja ja niitä saa yleensä seurata. Jos koiran "vetäminen kepillä" olisi ollut sallittua niin olisi varmaan toiminut Tiralle paremmin.

Viimeiseksi nähtiin kouluttajan oma koira töissä ja oli aika mahtavan näköistä. Ei Tirpusta taidakaan tulla mun ison lammasfarmin pääpaimenta :D Lampaat olivat kyllä ihania, varsinkin ne kunnon tokolampaat mitkä vain seurasivat siellä aitauksessa. Meidän takapihalle mahtuisi ihan hyvin muutama pikku-lammas..?

Alla muutamia Sabin ottamia kuvia meistä. Mun ottamat kuvat löytyy Tiran galleriasta: http://tuulin.kuvat.fi/kuvat/2012/Toukokuu/Paimennusp%C3%A4iv%C3%A4%206.5./

Tokolampaat!

Ei otsikkoa

2012-04-29T12:19:01+03:00

Viimeinen agilitykerta tälle keväälle oli 29.4.
Juuri sopivasti meidän radassa oli haastetta - ainakin ohjaajille! Saatiin nimittäin pyöriä rataa edestakaisin vähän aikaa ennen kuin muisti edes osan siitä ja silti piti pysähdellä vielä koiran kanssa ihmettelemään. Ja tietysti me aloitettiin Tiran kanssa ;)

Tänään musta putki (nro 3,9) aiheutti vähän ongelmia, koska Tira meni sinne hiiitaasti. Musta tuntui siltä, että mä olin niin pihalla niin Tirakin hidasti vauhtia ja palloiltiin siinä sitten yhdessä :D Saatiin me sieltä monien mutkien ja kaarrosten kautta puhdaskin rata, siis siinä vaiheessa kun mä tiesin minne pitää mennä seuraavaksi! :D

Katsotaan päästäänkö aksaamaan taas syksyllä, toivotaan ainakin parasta. Nyt viimeistään ollaan molemmat koukussa lajiin ;)

Tuleva JK3

2012-04-28T11:12:01+03:00

Wohoo, pitkästä aikaa pääsin käyttämään blogin jälkikategoriaa! Huhtikuussa alajaosto järjesti siis kaksi jälkiteemapäivää, ensin peltojäljelle ja sitten metsäjäljelle. Mulla oli koirapaikka molempiin, mutta peltojälkipäivänä olin siinä brittiflunssassa niin jätin sen suosiolla väliin. Päästiin kuitenkin 28.4. metsäjäljelle.

Kouluttajana meillä oli tutut Jukka ja Janne ja nähtiin päivän aikana kokeneempien koirien tekemiä jälkiä ja sitten näiden varsinaisten koirakoiden. Mä sain jo pienen luennon aikana valtavia ahaa-elämyksiä eli tuli taas opittua vaikka mitä. Muutenkin oli kiva päästä jäljestämään viisaampien eteen, koska tämä meidän jälkiharrastus on ollut lähinnä sitä, että tarvotaan kahdestaan metsässä :D

Tirppis oli viimeisessä koirakkoparissa eli pitkän päivän päätteeksi. Olin jättänyt sen autojen viereen häkkiin ja oli pärjännyt ilmeisesti aika hyvin, yhtään ei kuulunut protestointiääniä ja häkkiin oli kiva palata vielä jäljen jälkeenkin. Koska lähimaasto oli jo aika jäljitettyä (:D) niin me päästiinkin mun mielestä paljon helpommalle alustalle (tasaista, vähän sammalta ja normaalia metsäpohjaa) kauemmas muista. Pituutta en yllättäen osaa arvioida yhtään, mutta oli meille just sopiva :D Tira jäi odottamaan Jukan kanssa kun mä lähdin rämpimään jäljelle ja olisinkohan ehtinyt viisi metriä kun takaa kuuluu huuto, että pidä se suora linja, sä kävelet ihan vinoon! Hups :) Krepitin myös aika reilusti, koska aikaisemmin nähtiin suoritus missä kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä missä jälki menee.
Mulla oli taas perusselitykset ennen jäljen alkua ("ollaan me joskus jäljestetty, mutta ei kunnolla pitkään aikaan. Se on aika nopea eikä oikein keskity. Tykkää kyllä kovasti, mutta toivoisin sitä rauhallisuutta lisää") ja TAAS toi rakkieläin yllätti mut! Olisi melkein pitänyt saada videolle niin voisin ihastella sitä myöhemmin, koska Tira oli hiiieno! Ei mitään rynnimistä tai kiirettä vaan Tira haisteli jokaisen askeleen huolella ja oikeasti näytti keskittyvän siihen mitä tekee. Myös ne muutamat nakit löytyivät maastosta! Pari kertaa piti pysäyttää ja antaa sen etsiä uudelleen se tarkka kohta ja kerran mä meinasin stopata sen ihan turhaan, kun Tira lähti menemään vähän sivumpaan (onneksi Jukka tajusi, että se oli se mun oma linjalta poikkeaminen..... Hyvä Tirpu!!). Ai että pienestä neidistä sai olla taas ylpeä enkä mä ollut ainoa joka kehui Tiraa ;)

Ei otsikkoa

2012-04-23T12:18:01+03:00

Korvattiin maanantaina 23.4. toisessa ryhmässä sitä yhtä sunnuntaita mikä jäi väliin. Radat olivat lyhyitä, mutta tuli ihan tarpeeseen tällainenkin treeni. Ja mä pääsin karjumaan mun aksa-äänellä :D

Rata 1

Vaikeutena oli tosiaan saada se koira haltuun heti pussin jälkeen ja ohjata hyppäämään pussiin nähden "väärältä puolelta". Pari kertaa sain karjaistua Tiran mun lähelle ja hyppäämään oikein, mutta nähtiin myös niitä missä pieni berni viilettää korvat hulmuten hypyn väärin päin ja naureskelee, että näinhän sen kuuluu mennä. Juu ei ;) Ihanaa oli se, että Tiralla oli vauhtia, mutta samalla mä huomasin sen että mun piti puhua sille heti kun se katosi putkeen, koska muuten se juoksi täysillä hypyn ohi. Olisi ollut niin paljon helpompaa, jos hyppy olisi ollut edes vähän enemmän keskempänä putkeen nähden, mutta kaikkea ei voi saada ja mitä hauskaa siinä sitten olisi ollut :D

Rata 2

Kakkosrata muuten samanlainen, mutta ohjattiin toiselta puolelta (oikealta, koira siis vasemmalla) ja hyppy oli taas väärinpäin. Tira meni ihan hyvin, vaikka kerran jäikin kuuntelemaan jotain täydessä vauhdissa ja kolautti päänsä suoraan pussin alkuun.. Hirveä kolaus ja täysillä jatkettiin loppuun, vaikka varmaan näki vähän tähtiä :D Otettiin pari kertaa pelkkä pussi erikseen eikä se vauhti kauheasti hidastunut (ehkä vähän katseli ekalla kerralla kummissaan). Kokeiltiin myös nostaa rengas maksikorkeuteen, mutta ei tuo raukka tajunnut niin ei kiusattu tällä kertaa enempää.

Rata 3

Kolmannella radalla mä sain juosta. Ja koira sai juosta. Otettiin nimittäin pieni non-stop rata ja ohjaukset kummaltakin puolelta. Me oltiin ekoina ja otettiin ensin niin, että mä juoksin sisäradalla ja Tira ulkoradalla, aloitus renkaalta. Tarkoituksena oli myös pidentää putkeen lähetystä aina kierros kierrokselta, mutta en tiedä onnistuttiinko me siinä. Ei siinä juostessa jaksanut ajatella sen suuremmin :D Tira oli ihan hyvä, vähän sitä häiritsi mun jarrutukset putkeen mentäessä ja kaarroksissa, mutta se on ollut aina meidän ongelma. Ei sentään pysähtynyt kokonaan niin kuin joskus ;)

Toisella kierroksella mä juoksin siis ulkoradalla ja piti kieltämättä pinkoa aika kovaa, erityisesti tuolta putken takaa.. Ja mikä yllätys, Tira juoksi nyt ihan täysillä! Samalla se vaikeutti ihan älyttömästi tota viimeisen hypyn ja renkaan väliä, koska mä en ehtinyt kiepsahdella siitä mitenkään enkä kiertää kaikkia esteitä. Esitettiin siinä siis kaunista bernibalettia, mutta oli ihana nähdä miten Tirakin pinkoi niin lujaa kuin tassuista lähti. Ja molempia janotti ihan vähäsen treenien jälkeen :D

Ei otsikkoa

2012-04-22T11:30:01+03:00

22.4. päästiin parin viikon agitauon jälkeen treeneihin. Näin kuukautta myöhemmin en kyllä muista mitään, mutta se voi tarkoittaa sitäkin, että Tira osasi ;) Ainakin keskityttiin kontakteihin ja kyllähän ne tuli sieltä, puomia treenattiin vielä radasta erilläänkin. Sellainen huomio vielä, että istumistekniikka Aalla on jatkanut toimimistaan.

Ei otsikkoa

2012-04-08T20:40:01+03:00

Melkein neljä viikkoa myöhemmin on hyvä muistella miten ne treenit menikään.. Yritän kuitenkin saada vähitellen blogia taas ajantasalle. Vähän haasteellista, koska tulevien päivien vähäistä vapaa-aikaa ei ole kiva tuhlata koneella kiroamiseen :D

Aksatreenit 8.4. eli synttäripäivänä:

Rata1

Aa pääsi pienen tarkkailun alle, koska Tira loikki sen ensimmäisillä kerroilla liian nopeasti ja varomattomasti (huomio näin viikkoja myöhemmin: nyt Tira matelee Aan alas, hyvä minä.....). Samalla kun yritin hidastaa koiran vauhtia, otettiin käyttöön uusi tekniikka alastulokontaktilla eli sille istuminen. Kouluttaja oli katsonut jo aikaisemmin miten pahannäköiseen kulmaan isojen koirien selkä jää kontaktille pysähtyessä ja ainakin meillä istuminen toimi paremmin.

Muuten radalla ei tainnut olla pahempia ongelmia: koira osasi ja ohjaaja meni vähän sinne päin.

Ei otsikkoa

2012-04-08T17:33:01+03:00

8.4. oli taas vuoden suurin juhlapäivä, kun rakkaista rakkain Tira Tirppis täytti viisi vuotta! Mun aikuinen.. :)
Suunnitelmissa oli kirjoittaa kattava kuvaus meidän yhteisistä vuosista, mutta mun matka (josta ehkä lisää myöhemmin) ja muut kiireet veivät blogin kirjoittamiselta aikaa.

Tänä vuonna korttiinkin kului aikaa n. 5min... Pikkuhiljaa yritän saada rästiin jääneitä päivityksiä lisättyä. Jos jaksan julkaista jotain matkakertomusta niin blogi menee varmaan kirjoittamisen ajaksi taas salasanan taakse. Raportoitavaa olisi nimittäin paljon ;)

Ei otsikkoa

2012-04-06T12:22:01+03:00

Viime sunnuntaina päästiin taas agitreeneihin vähän myöhässä. Tira oli kerännyt mukavasti virtaa mun ollessa päivällä töissä eli oltiin molemmat täynnä intoa :) Halliin päästyä ei ehditty katsoa kuin yhden koirakon suoritus kun oli jo meidän vuoro harjoitella irtoamista.

Rata 1

Ideana oli siis lähettää koira putkeen ja ohjata kädellä putken taakse, missä odotti apuohjaaja namilautasen kanssa. Meidän ensimmäiset yritykset olivat aika mielenkiintoisia, koska Tirahan on tottunut liikkumaan minussa kiinni ja seuraamaan sitä namikättä, ei juoksemaan sinne minne se osoittaa. Ensimmäisillä kerroilla Tira juoksi putken nätisti ja kun mä yritin sohia sitä sinne putken taakse niin Tira ehti juosta putkea edestakaisin pari kertaa ja kaiken kruununa tuli tuolta lähetyspäästä ulos, pomppi mun viereen ja loikkasi koko putken yli ilmeellä "ai näinkö sä halusit?!" No, kun lapsen virtapiikki oli ohi niin saatiin myös niitä onnistumisia ;) Parin kerran jälkeen apuohjaaja oli siirtynyt jo kakkoshypyn kohdalle, jonka jälkeen otettiin loppurata mukaan.
     Pidettiin välillä taukoa ja muiden harjoitellessa otin Tiran kanssa hallin sivussa keppejä. Tipu oli ihan mahtava! Ei tarvinnut enää apuja silloin, kun mä olin sen oikealla puolella vaan pujotteli tosi nätisti ja normaaliin tahtiinsa verrattuna nopeasti. Kokeiltiin samalla myös vasemmalla puolella ja siinä autoin vielä ihan reilusti, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa :)
     Kakkoskierroksella otettiin ensin koko radanpätkää ja lopuksi vain ekaa putkea ja hyppyä. Tira meni aika nätisti kunnes kolmosputken sivuun aidan taakse tuli joku mies katsomaan treenejä ja Tira jäi joka kerta katsomaan sitä (odotti tietysti millon halliin tulee tuttuja). Kun musta putki tökki noin ärsyttävästi niin unohdettiin loppurata ja keskityttiin tohon irtoamiseen. Aika hienosti Tipu osasi, siis silloin kun mä osasin. Kyllähän se jäi vielä katsomaan mun kättä, mutta meni paljon paremmin mitä odotin!

Rata 2

Kakkosrataan mennessä Tira oli jo aika väsynyt, koska oltiin otettu niin monta toistoa edellisen radan toisella kierroksella. Hienosti jaksoi kuitenkin tsempata radan läpi kaksi kertaa! Tämä oli taas tällainen paineita tuova rata, koska kaikki onnistuivat todella hyvin ennen meitä ja jostain syystä meidän odotetaan osaavan jotain :D
     Kutsuin Tiran suunnilleen kakkoshypyn kohdalta ja otin sen aika tiukasti haltuun heti kolmoshypyn jälkeen ja saatoin aika lähelle putken suuta. Meni kummallakin kerralla aika hyvin, kun sain blokattua ton putken väärän pään. Suora putki ja sen jälkeiset hypyt menivät myös nätisti, mutta yllätys yllätys kasiputkeen meno oli vähän hidas, kun Tira jäi varmistelemaan. Taas mun pilkunviilauksia, koska ei se nyt niiiin pahasti hidastanut :D Kepit olivat ihan ok, radalla Tira yrittää vielä oikoa niin autoin parissa kohdassa. Keppien jälkeen tein valssin ja kaksi viimeistä hyppyä meni ihan normaaliin tapaan. Jeij, Tipu! :)

Nyt treeneissä näkyi selvästi ero normaali-Tiran ja valeraskaus-Tiran välillä ja mun onneksi ollaan menossa taas normaaliin päin. Tira on muutenkin ollut tosi pirteä ja osasyy on varmaan ollut oudot päivärytmit. Oltiin tämä viikko kahdestaan kotona ja mulla oli useampi iltavuoro niin, että olin kotona vasta puolenyön aikaan. Lähdettiin aina sen jälkeen lenkille ja oli ihana katsoa kun koirakin loikki ihan innoissaan ja juoksenteli omaan tahtiinsa. Tira tarvitsee yleensä jonkin kirittäjän eli se ei juokse vain siksi, että juokseminen on ihanaa. Nytkin suurimpien energianpurkausten jälkeen Tira rauhoittui ravaamaan joko mun takana (oli hyvä kuunnella sitä tassujen rapinaa, kun ei nähnyt koko koiraa) tai sitten parin metrin päässä edellä.

Oltiin viime viikolla myös tokotreeneissä ja mun keskittyminen oli ihan surkeaa. Otettiin vähän seuraamista, pieniä käännöksiä, kontaktia, pari kakejen istumaannousua ja merkkiä pienellä tötsällä. Muuten ihan ok, mutta toi merkki häiritsi taas ja pahasti. Isommalla tötteröllä ei ole ongelmaa, mutta Tiran mielestä toi pieni on ihan yhdentekevä ja talloo ihan surutta sen päälle sen sijaan, että vaivautuisi kiertämään. Palattiin ihan alkeisiin ja sinne päin se meni, ehkä kokeillaan seuraavaksi pelkästään kiertämisharjoituksia tolla pienellä? Jos joskus päästään voittajaan tai EVL:ään (!! :D) niin pitää rukoilla, että kokeissa käytetään isompia tötteröitä!