15.1. pyörähdettiin vetokurssilla. Tiran loppumaisillaan olevien juoksujen takia mentiin paikalle myöhemmin mitä muut ja Tirppis voitti itselleen ihan kunnolla yksityisopetusta :)

Otin Tiran autosta vasta kun muut olivat lopettaneet ja ryhmän ainoa poika oli lähdössä. Kun päästiin aisojen (ja pulkan) lähelle, Tira tarjosi heti oikeaa paikkaa aisojen välissä. Oli ihana nähdä iloinen bernieläin pulkan lähellä ja Tiralla napsahti selvästi aivoissa, että nyt ollaan töissä ja tehdään jotain kivaaaa! Palkkailin vähän aikaa aisojen luona niiden yli kävelemisestä ja välissä seisomisesta ja puettiin vasta sitten valjaat. Tira vilkaisi pulkkaa aina silloin tällöin vähän epäluuloisena niin käveltiin ensin pieni lenkki niin, että Marjo veti aisoja ja pulkkaa Tiran takana ja mä palkkailin aina kun Tira oli nätisti. Liikkeessä pulkka ei ollutkaan enää niiin paha niin kokeiltiin samantien aisoja kiinni valjaissa ja VAU miten hienosti Tira käyttäytyi! Aloitettiin kävelemällä tietä eteenpäin, tehtiin laaja käännös ja juostiin sama pätkä takaisin niin, että Tira ravasi. Kävellessä Tiran häntä oli kintereiden kohdalla (ei koipien välissä, mutta ei ihan rennosti) ja ravatessa häntä nousi suunnilleen selkälinjan kohdalle! Tira veti aika pitkän pätkän putkeen niin lopetettiin tuohon yhteen kertaan. Tira sai vielä loppupalkaksi kaikki loput lihapullat taskujen pohjalta ja ison halin, on se hieno!

Eilen kokeiltiin uutta kameraa tuossa takapihalla ja ongelmaksi muodostui tuo rakas malli. Oli siis vähän erimielisyyksiä siitä, mitä tarkoittaa nätisti oleminen.

Nallen tuima tuijotus (ai miten niin Tiralla on pyöreähköt silmät?!)

Tira ajoitti juoksunsa erinomaisesti ja päästään aloittamaan treenikausi kunnolla tuossa helmikuun puolella. Kalenteriin on ilmestynyt jo muutamia menoja ja lisää on toivottavasti tulossa kun tokotilanne selkiytyy. Vaihdoin blogiin vanhan talviulkoasun, parempaa odotellessa :)

Meidän lauma sai myös uuden jäsenen vuodenvaihteessa. Mä hyvästelin haikein mielin uskollisen 1000D:n ja tuhlasin palkkani, yllätys yllätys, uuteen kameraan. Nykyään meillä vaikuttaa siis Canonin 7D ja objektiivi EF 24-105 f/4L IS USM (ja vanha 50mm f/1.8). Seiskadee on päässyt ulkoilemaan vain pari kertaa, mutta vaikuttaa varsin mukavalta :)

8.1. seiskadee pääsi mun mukana katsomaan LUX-valoja Helsinkiin ja tietenkin Ensimmäinen kerta ulkona oli näinkin helpoissa olosuhteissa :) Mun kuvaus/kännykännäpräyshanskat osoittautuivat nimittäin ihan liian ohuiksi 10-15 asteen pakkasella (asiaan saattoi vaikuttaa myös ne miljoona reikää mitä niissä hanskoissa on). Alkuillasta ihmettelin miksei kameran laukaisin meinaa toimia, mutta vika olikin mun tunnottomassa etusormessa, joka ei suostunut painamaan nappia..

Vuosi 2011 jää mieleen Hyvänä Treenifiilis-vuotena. Mulla oli hauskaa, koiralla oli hauskaa ja mikä parasta, meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Motivaatio ei ole tainnut ikinä olla parempi eli nyt treenaamaan!

Tavoitteista osa jäi haaveeksi, mutta pitihän sitä jättää jotain ensi vuodelle ;)

VUONNA 2011 MEIDÄN PITI...

- Saada näyttelyistä ERI. Se on meille vieläkin tosi iloinen juttu ja siihen tähdätään. Olisi kiva laittaa vaikka se SA, mutta mistä sitä tietää kuinka ruma Tirppis on vuonna 2011 ;) (jos se SA on vaikka epävirallinen tavoite)
     *Pitikin kirjoittaa tuo ruma-juttu tuohon :D No ei, vaikkei näyttelytavoite toteutunut (ja rehellisesti sanottuna luulin tämän olevan se kaikkein helpoin!) oli show-vuosi silti ihan ok. Mun kehissä juoksemisfiilikset olivat ihan pohjamudissa joten menestyksen puutekaan ei jaksanut paljoa vaivata. Tiran arvostelut olivat kuitenkin ihan Tiran näköisiä.

- Korkata tokossa alokasluokka. Matkin nyt Minttua eli pääasia on se, ettei suoritusta keskeytetä :D Ollaan onnellisia jo siitä, että päästään koepaikalle!
Lisätavoitteena erityisesti avoimen sekä voittajaluokan liikkeiden treenaus.
     *Vuoden ehdottomat kohokohdat! Viisi koetta, kolme ykköstulosta ja kaksi kakkostulosta. Sydän meinaa pakahtua ylpeydestä Tirppistä kohtaan! Monelle TK1 on vain pikkutulos, mutta henkisesti se vastasi meille melkein TVA:ta. Vaikeuksien kautta (melkein) voittoon ja niin edelleen.
   Vuoden paras kisa taisi olla joko Hyvinkään eka ykkönen tai Pirkkalan mestis. Hyvinkää antoi mielettömän fiiliksen ja motivaation (vaikkei treenattukaan kesällä juuri yhtään) ja mestis oli muuten vain huippupäivä hyvillä tuloksilla. Parhaiten liikkeet kuitenkin taisivat toimia meidän omassa kokeessa Tuomarinkartanossa. Paikallamakuun nollauksen (argh, vieläkin ärsyttää se sikailu!) jälkeen mä olin kuulemma paljon rennomman näköinen mitä aikaisemmissa kokeissa ja Tirakin pysyi hyvin kasassa.
   Lisätavoitteetkin toteutuivat aika hyvin. Treenattiin ylempien luokkien liikkeitä, mutta erityisesti voittajasta ylöspäin riittää vielä paljon hommia.

- Luonnetesti (!!!). Tuli sitten ilmoitettua Tiipii toukokuussa sennenkoirien järjestämään luonnetestiin eli nyt se on menoa (ellei tule vaikka juoksut..)!!
      *Haha! Olisi ehkä pitänyt jättää kirjoittamatta toi juoksukohta, koska Tirahan aloitti juoksunsa samalla viikolla kuin mitä luonnetesti olisi ollut. Yrittääkö universumi kertoa ettei mun pitäisi testauttaa Tiraa vai mitä tuuria tämä on? :D

- Lainataan viime vuotta eli pitäisi keksiä muutakin tekemistä kuin sitä tokoa ja peruslenkkeilyä. Messarista innostuksena tuli koiratanssi, joten siihen voisi vaikka opetella jotain liikkeitä (ei kuitenkaan kehdata ikinä kisata). Uiminen, pyöräily, hiihtäminen ja jälkien tekeminen nyt ainakin voisivat olla mahdollisia, vetäminen ollaan pistetty vähän jäihin, koska Tirppis ei taida olla siihen loppujen lopuksi täysin ihanteellinen. Katsotaan nyt kuitenkin, jos päästäisiin vaikka totuttelemaan vielä vähän ;)
     *No joo, sanotaan vaikka että 1/3 toteutui. Koiratanssiin opeteltiin kyllä temppuja (ja ihan muutenkin), mutta ei tehty mitään kisaamisen eteen. Jälkiä vedettiin vain pari ja tässä voin katsoa peiliin. Tira tykkää kovasti, mutta mun motivaatio oli nollissa (pitäisikö kehittää tähän jotain kunnon tavoitteita?). Hiihtämiseen ei ollut tilaisuutta lopputalvesta eikä nytkään tee mieli vetää monoja jalkaan ja suksia tuolla mudassa..
   Vuoden yllättäjälaji oli vetäminen, koska änkesin meidät taas alajaoston vetokurssille. Aloitettiin ihan alusta ja Tira kehittyi huimasti muutaman kerran aikana. Varsinaisille vetokeikoille+ muutenkin kärrypelon hälventämiseen mulle ei ole kauheasti intoa, koska en vieläkään ole varma onko tämä Tiralle oikea laji. Kyllähän sillä kurssin loppupuolella heilui häntä kärryjen ja aisojen lähellä, mutta silti?

- Treenata BH-kokeen liikkeitä. Koska olen itse perfektionisti, ei varmaankaan yritetä edes päästä läpi. Kaiken pitää olla niin täydellisesti kunnossa ;)
     *Vuosi on kulunut ja perfektionismi on tallella. Eipä noissa liikkeissä ole juuri muuta vikaa kuin se paikallamakuu. Istumista treenattiin enemmän loppuvuodesta, mutta sehän tulee jo tokossakin vastaan. Muutaman kerran vedettiin myös seuraamiskaaviot läpi ilman suurempia ongelmia ja tehtiin henkilöryhmää (muutama nuuhkaisu häiriöitä kohtaan, mutta parilla treenikerralla menisi varmaan ohi).

Ohjaajan tavoitteet on koulutuspainotteisia eli päästä tuosta lukiosta eroon! Sen jälkeen mietitään sitten mitä halutaan tehdä :)
Ja voisi sitä blogiakin päivittää joskus!
     *Lukio on loppu (jeeeee!!!) ja olo on yhtä fiksu mitä edellisenä vuonna. Blogin päivitys… No, tämän onnistumisen on varmaan nähnyt tosi selkeästi :D


VUODEN 2012 TAVOITTEET

- Näyttelyissä ERI. Yritetään uudelleen, tiedossa on jo ainakin pari näyttelyä joihin voisi mennä. Voin sitten nauraa taas vuoden päästä Tiran hyville tuloksille ;)

- Tokossa AVO-paikallamakuun kuntoon saaminen. Tekisi mieli laittaa avo-korkkaus, mutta en uskalla (pelkuri!). Paikallamakuu on taas meidän ainoa hidaste joten korjaillaan sitä kaikessa rauhassa ja kisataan jos tuntuu hyvältä. Ekstrana on taas ylempien luokkien liikkeiden treenaus (ruutu, tunnari, ohjattu..) ja erilaisia häiriötreenejä.

- Luonnetesti? :D Jos sattuu sopiva koe ja Tiralla on normaalivaihe (ei valeraskautta tai muuta) niin mikäs siinä.

- BH-koe syksyllä??? Auts, mutta ehkä kokeen listaaminen tavoitteeksi antaa enemmän motivaatiota paikallamakuun treenaamiseen. Ja ettei tulisi paha mieli vuoden päästä, niin lievempi tavoite on tehdä kisamainen treeni (ja mielellään onnistunut sellainen).

- Talvella hypitään hangessa, kesällä uidaan ja joskus siinä välissä voisi talloa muutamat jäljet ja kaivaa pyörän esiin. Ehkä mennään taas vetämään :D

- Pari hierontakertaa, ainakin tuossa keväällä voisi varata taas ajan. (Toteutuminen riippuu erinäisistä asioista, mutta toivotaan että päästäisiin)

- Alkeiden opettelu parissa uudessa lajissa. Mä hypin jo paikoillani innosta :D

- Muuten yritetään pysytellä terveinä ja keskittyä siihen hauskanpitoon.

OHJAAJA VOISI...

- Osallistua 100 kirjaa-haasteeseen (ekstrana 10% voisi olla englanniksi)

- Leikkauttaa hiuksensa (oikeasti, jos en saa tätä toteutettua vuodessa niin hävettää aika paljon :D)

Mä olen kuukauden ajan miettinyt mitä kaikkea pitäisi kirjoittaa blogiin ja nyt kun Word on auki, en muista enää mitään. Joulukuu meni mun osalta vähän ohi, koska olin (ja olen edelleen) tajuttoman väsynyt töistä ja kaikesta muusta kiireestä. Samaan aikaan on ollut hirveä syyllisyyden tunne Tiran takia, koska tunnit vuorokaudessa eivät ole mitenkään riittäneet kaikkeen ja on pitänyt sitten karsia meidän yhteistä aikaa. ”Onneksi” koirakin on ollut aika treeniväsynyt ja aloitti vielä juoksunsa (23. päivä joulukuuta, loistava ajoitus..) niin ei tarvitse murehtia enää sitä :D Tekeehän Tira mielellään vieläkin temppuja ja muuta, mutta kaiken uuden opettelu voisi olla pientä tuskaa mulle. Tiran käsitys laatuajasta on nyt enemmänkin ”istun sun sylissä ja sä rapsutat mua” ja ”anna mä pesen sun korvat lenkin jälkeen”. Ehditään molemmat kerätä motivaatiota kevättä varten! :D

Kuitenkin, takaisin vuoden viimeisiin kuulumisiin.

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna mä olin alajaoston vuosikokouksessa ja pikkujouluissa. Ensin mainittu meni melko kivuttomasti, mutta tulihan sieltä jotain pientä tehtävää ensi vuotta odotellessa.. :D Pikkujouluissa ei tullut mitään muita järkytyksiä, mutta meitä muistettiin muiden menestyneiden joukossa koularista. Saatiin diplomi ja aivan ihana käsintehty bernikyltti.



Joulukuun ensimmäinen viikonloppu meni tuttuun tapaan messarissa. Isot kiitokset Mintulle, Hennille ja Jennalle hauskasta seurasta! Tuli taas naurettua koko vuoden edestä :D Tänä vuonna jaksoin roikkua bernikehällä sentään muutamien urosten ajan (kannustamassa tuttuja) kun taas sunnuntaina vierähti useampi tunti gronttuja katsellessa. Pitäisikö vaihtaa suosiolla rotua kokomustaan? :D Sunnuntaina eksyin (eli mut kiskottiin väkisin, kiitos Minttu!!) vielä isoon kehään pikkuisen gronttuneidin kanssa ja oli taas vähän erilainen kokemus :D

Seuraava viikonloppu vierähti yllättäen taas näyttelyssä – tällä kertaa Ruotsin puolella. Pipsa kysyi mua messarilauantaina matkaseuraksi Pohjoismaiden Voittajaan Tukholmaan eikä tarvinnut miettiä kauaa vastausta :D Mulla oli lauantaina vielä aamuvuoro, mutta ehdin sentään pyörähtää puolen tunnin ajan kotona ennen kuin suuntasin kohti Kirkkonummea ja Turkua. Matkattiin siis yölaivalla niin, että oltiin aamulla näyttelypaikalla ennen ovien aukeamista :D Katsottiin sunnuntaina bernikehä kokonaan ja tehtiin huolellinen kierros myyntikojuilla. Mä olisin voinut jäädä loppupäiväksi rapsuttelemaan IHANIA bernityttöjä sennenyhdistyksen kojulle, mutta jatkettiin vielä matkaa kivaan shoppailupaikkaan Tukholman laidalle. Maanantaina ehdin taas pyörähtää parin tunnin ajan kotona ennen töihin lähtöä ja nyt onkin hyvä yrittää muistella miten monen kahvikupin voimalla loppupäivä meni :D
     Videoin kännykällä muutaman pätkän bernikehästä, löytyy täältä  (poistin äänet ettei meidän kommentoinnit kuulu :D)

Jouluna oltiin ihan vain kotona ja sukuloimassa Valkeakoskella. Mulla oli ruhtinaalliset kolme vapaapäivää joten keskityttiin siskon kanssa lähinnä syömiseen ja rentoutumiseen.
     Tira oli ollut taas kuluvan vuoden aikana tosi kiltti ja keräsi ison kasan mm. nameja, luita ja leluja. Tänä vuonna väsymys yllätti taas pakettien repijän ja mun piti auttaa vähän parissa viimeisessä. Jostain syystä muiden paketteja olisi silti ollut kiva repiä?





Uudenvuoden Tira oli isän kanssa mökillä. Mulla oli (yllätys) töitä niin Tiran ei tarvinnut olla yksin kotona vaan sai riekkua isän kanssa miten halusi. Järjestely sopi kyllä Tiralle tosi hyvin, koska ei ollut kuulemma reagoinut mitenkään vaimeisiin pamahduksiin, mutta mulle oli vähän outoa olla uutena vuotena ilman Tiraa :D Täällä kyllä vaikutti olevan joku ydinsota kaiken sen jytinän keskellä. Tiran tulon jälkeen ei ole kyllä voinut nauttia raketeista enää entiseen malliin kun tietää miten paljon osa koirista inhoaa niitä.

Mulla on taitava koira.

Tiistain treenien ehdoton kohokohta oli Tipun noudot! Lähti ensimmäisellä käskyllä, laukkasi kapulalle ja takaisin ja palautti nätisti sivulle ! Mun piti ottaa se uudestaan ihan vain nähdäkseni kuvittelinko kaiken, mutta toinen kerta meni yhtä hyvin. Vauu! :)

Seuraamisessa otin ensin pari pidempää pätkää, jonka jälkeen hiottiin lähinnä käännöksiä. Pidemmillä suorilla Tiran keskittyminen herpaantui vähän eli jos päästään vielä tämän vuoden puolella treeneihin niin otetaan lähinnä kontaktia häiriössä. Käännökset olivat ihan ok, vähän Tira tunkee mun eteen vasemmalle kääntyessä, mutta ei niin pahasti mitä ennen.

Loppuun vielä i-m kakeja ~7m matkalta, ihan loistavat! Otin vielä läheltä muutaman seisomaan nousemisen ja nekin ok.

Selailin tuossa tämän vuoden kesäkuvia ja kiinnitin huomiota siihen miten paksulta Tira näyttää. Ja se ei ollut/ole lihava, korkeintaan kyljissä on parisataa grammaa ylimääräistä. Kai sitä on tottunut tuohon sen kaljuun? Alla vielä kuvia todisteeksi.

Marraskussa (pari viikkoa sitten). Huono kuvakulma, koska räpsäisin tämän kännykällä kesken lenkin :D


Elokuussa. Ja se EI ole kantavana!


Ekstrakuvana Tira ja Messaripossu. Tulisiko vielä kolmas possu jouluna?

Kerrankin mä onnistuin tekemään löydön ja hommasin Tiralle halvalla kahden kupin telineen. Jihuu, yksi asia saatiin pois ostoslistalta! Toinen melko hyvä ostos oli Lemmikkimessuilta (messuilin Mintun kanssa lauantaina ja oli superkivaa! Hyvää harjoittelua messaria varten ;D) uusi heijastinpanta ja se on ollut nyt parilla lenkillä koekäytössä. Takaraivossa kolkuttelee vielä kuitenkin kunnollinen heijastinliivi (koiralle), koska kun Tiran turkki kasvaa takaisin normaalimittoihin, se peittää pantaa vielä enemmän.

Kuppitelineen lisäksi ostin myös uuden talvitakin enkä malta odottaa, että pääsisi kokeilemaan sitä kunnolla ulos. Tulisi jo lunta!

Okei, vähän pelottava(n huono) kuva, mutta ainakin panta heijastaa vähän ;)


Kuppitelineen testitilaisuus.

Copypastetin mun word-muistiinpanot nyt aika suoraan tähän eli melko epäselvää tekstiä tulossa. Mun pitäisi löytää tähän blogin päivitykseen joku kultainen keskitie ja vähentää näitä kilometrikirjoituksia, mutta siitä varmaan tulossa joskus lisää.

30.10. Vetokurssi

Viimeisellä vetokurssikerralla jatkettiin samoja juttuja mitä aiemminkin. Ei uskallettu riskeerata Tiran hyvää edistystä kiinnittämällä kärryt aisoihin vaan tyydyttiin ihan siihen, että käveltiin kärryjen vieressä ja palkkasin, kun Tira käveli nätisti eikä reagoinut kolinaan. Muuten leikittiin aisojen kanssa ja tehtiin pari pientä lenkkiä aisojen ollessa valjaissa kiinni. Tira ei taaskaan välittänyt aisojen kiinnityksestä juuri yhtään ja käveli reippaasti eteenpäin ja kerjäsi nameja :D

Hyödynnettiin hyvä häiriö ja otettiin melkeinpä enemmän tokojuttuja kauempana kentällä. Tehtiin aika paljon seuraamista, palkkasin ensin nameilla, mutta otettiin vielä ihan lopuksi wubbapalkka. Otettiin pieniä pätkiä, isoja suoria, käännöksiä vasemmalle, pieniä askelsiirtymiä ja kokeiltiin suoraan perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tirpu oli ihan super ja piti mielettömän hyvin kontaktin kokoajan :)

Välillä leikittiin metskulla: heittelin sitä sivuille ja Tira palautti perusasentoon. Otettiin myös pelkkää kantamista niin, että mä peruutin ja Tira käveli mun edessä kapula suussa.

Tokoliikkeiden jälkeen temppuiltiin vähän, ei mitään ongelmia häiriön kanssa :D Käytin aiemmin seuraamistreeneissä myös jalkojen välistä pujottelua Tiran innostamiseen, se piristyy ihan selvästi vaihtelusta.

1.11. Toko, Espoo

Kakeja (i-m vaihtoja) 5-6 metrin päästä: toimi heti ensimmäisillä käskyillä suht nopeasti ja pysyi nätisti paikoillaan. Hyvä!!

Seuraamista naksuttimen kanssa (vapaana): Piti hyvin kontaktin, liian pitkillä suorilla kyllästyy ja vilkuilee muualle. Naksuttelin pidemmillä pätkillä useammin ja tuntui piristyvän vähän.

Liikkeestä istumista: Pistin Tiran peruuttamaan ja pysäytin siitä istumaan. Pari ensimmäistä kertaa tarjosi maahanmenoa, mutta jätin huomioimatta ja malttoi lopulta jäädä istumaan.

Leikittiin vähän puukapulan kanssa. On vielä vähän epävarma itsenäisesti kapulalle lähdöstä eli sitä pitää vahvistaa. Nyt käveli ensin pari askelta hitaasti ja vasta sitten lähti ravaamaan (kapula oli kuitenkin niin lähellä ettei laukannut kumpaankaan suuntaan). Lisäksi Tira teki kapulan luona ärsyttävän leikkihypyn (mun suuri ja uljas metsästäjä). Pitäisi harjoitella tota vauhtia enemmän kotona, parkkiksella en uskalla heittää kapulaa kauhean kauas, kun siellä liikkuu niitä autojakin.

8.11. Toko, Espoo

Huh, nyt Tiran nuuhkimisefekti löysi tiensä taas treeneihin. Koko treenien alku oli oikeastaan vähän sähläystä ja vaihteeksi voin taas katsella peiliin ja miettiä kenen vika se oli :D Mun aikataulu petti taas kerran ja meidän personal driver nappasi mut kyytiin suoraan asemalta ja siitä kiidettiin Espooseen. Parkkiksella vaihdettiin aluksi nopeasti kuulumiset ja hajaannuttiin sitten tekemään omia juttuja. Mä vetäisin vielä treenikamat päälle (ja silti mun siistit vaatteet on täynnä kuolatahroja?) ja käytin Tiran pienellä kierroksella pellon laidassa. Siinäkin Tira taisi 100 metrin matkalla merkkailla kolme kertaa? Päästin Tirpun irti taas vähän kauempana, mutta itse mokasin kun en tajunnut heti vaatia sitä pysymään ihan lähellä. Meni taas sekunnin murto-osa ennen kuin tajusin tuon rakkieläimen karanneen haistelemaan läheistä nurtsialuetta. No joo, matkaa oli muutama metri ja Tiran korvat palautuivat heti, kun mä hylkäsin sen (kävelin pensaikon sivuun niin, ettei se nähnyt mua heti). Näin siinä käy, kun on itsekin vähän omissa ajatuksissa.

Jotenkin sain nollattua omat ajatukset ja itse treenit menivät hyvin. Otin Tiran kanssa BH-seuraamiskaavion vapaana ja muutamaa kohtaa lukuun ottamatta meni oikein hyvin. Ekalla pitkällä suoralla kontakti putosi pari kertaa ja samalla Tira käveli vinoon, mutta parani huomattavasti kun kehuin sitä välillä. Vasemmalle täyskäännökset olisivat voineet olla vielä rumempia, koska ei harjoitella niitä ikinä, mutta nyt tehtiin vain pieni U-käännös ;) Otin vielä myöhemmin pienempiä seuraamispätkiä naksuttimen kanssa ja meni hyvin.

Kerrankin oli useampi kokonainen lihapulla mukana, niin heittelin niitä ihan urakalla luoksetulon pysäytyksessä (seisomaan). Tira stoppaili ihan hyvin, valui vielä n. puolet omasta mitastaan, mutta parempi mitä muutama viikko sitten.

Leikittiin myös puisen noutokapulan kanssa: innostin Tiraa ravaamaan ja laukkaamaan kapula suussa ja kehuin tosi paljon. Otettiin vielä muutama sivulle tuominen ja perusasento oli kerrankin kapulan kanssa ok. Hieno Tirpu!

 Tänään

Alkaa näyttää siltä, että meidän hyvä treenikausi on lopuillaan ja ne pirun juoksut lähestyvät. Tehtiin tänään päivällä 1,5 tunnin lenkki ja siitä viimeiset 15min meni mun mielestä hyvin. Muuten Tira pysähteli parin metrin välein ja haahuili hajujen perässä ihan miten sattui. Yleensä päästän sen tällaisilla lenkeillä suosiolla vapaaksi ja annan juosta mut kiinni sitten, kun on haistellut tarpeeksi (tai no kun mä olen ehtinyt Tiran mielestä liian kauas), mutta nyt oli liikaa muita ulkoilijoita nauttimasta hyvästä ulkoilukelistä. Taidetaan jatkaa suosiolla yölenkkejä?

Treeneistä tuo tykkää vielä ja tekisi tosi mielellään, mutta mä en jaksa tapella lenkkien alkua remmikäyttäytymisestä ja sitten mennä kentälle iloisena. Huh, tarvitsen uudet hermot kiitos!

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Eli kiitokset Hennille haasteesta! Rikon kuitenkin sääntöjä ja jätän muiden haastamisen väliin, koska suurin osa mun seuraamista blogeista on jo haastettu.

Tirasta oli tosi vaikea keksiä mitään, joten keskityin enemmän itseeni :D

1. Mulla on krooninen pentukuume, kuten monella muullakin. Tunnustus tässä on se, että tulevan pennun rotu ei ole vielä ihan varma ;)

2. Mä vaalin erilaisia perinteitä rasittavuuteen asti. Esimerkiksi jouluruoat pitää tehdä niillä oikeilla resepteillä (viime jouluna olin vähän sokissa, koska porkkana- ja lanttulaatikot eivät maistuneet perinteisiltä), kuusi pitäisi tuoda sisälle vasta aattoaamuna (tästä ERÄÄT ovat lipsuneet viime vuosina ja tuoneet jo edellisenä iltana, koska silloin on kuulemma kivempi imuroida. Mä olen edelleen järkyttynyt!) ja lahjat avataan aina kahvin ja päivällisen välissä. Ja jouluesimerkit siksi, koska jouluna olen tavallista ärsyttävämpi :D

3. Tira inhoaa, jos sitä nuuhkuttelee. Mun mielestä se tuoksuu (yleensä) hyvältä ja haluaisin olla kokoajan imppaamassa sen tassuja, poskia tai muuten turkkia, mutta toi ilonpilaaja ei arvosta sitä yhtään :D

4. Mä oon iltavirkku. Lukiossa oli ihan normaalia, että kirjoitin esimerkiksi äikän esseet palautusta edeltävänä yönä. Usein se tekstin valmistuminen venyi aamuyöllä välille 1-5 eli jos koulu alkoi kahdeksalta, voi kuvitella miten reippaana olin tunneilla :D

5. Olen myös tosi laiska ja hyvä välttelemään epämiellyttäviä asioita. Edellä mainitut esseetkin jäivät yleensä sille vikalle yölle sen takia, koska en ”jaksanut” aloittaa niitä aikaisemmin :D Hämmästelen edelleen ihmisiä, jotka osaavat tehdä tällaisia asioita etukäteen!

6. Mä olen tekniikan orja ja ihan liian riippuvainen tietokoneesta, televisiosta ja kännykästä. Suunnitelmissa olisi irrottautua vähintään viikoksi kahdesta ensimmäisestä ja katsoa miten hyvin pärjään, mutta en millään raaskisi. Ja sitä paitsi kännykällä pääsee nettiin :D

7. Monia tuntuu huvittavan se, että 4-vuotias, 40kg painava ja säkäkorkeudeltaan 60cm koira nukkuu mieluiten joko mun sängyn tai sitten olkkarin piirongin pöydän alla. Ja kyllä, se mahtuu sujahtamaan sinne ihan hyvin. Jos nämä kaksi eivät kelpaa niin Tira nukkuu joko sohvalla, sängyssä, keittiön pöydän alla tai mahdollisimman keskellä lattiaa hankalassa asennossa niin, ettei siitä meinaa päästä ohi.

8. Mulla on usein erilaisia addiktiokausia. Joskus saatan syödä viikon pelkästään hedelmäkarkkeja, jonka jälkeen siirryn hasselpähkinäsuklaaseen ja siitä edelleen erilaisiin leivoksiin, takaisin suklaaseen, vaahtokarkkeihin, suklaaseen, lakuihin, cokikseen, sipseihin... Ja kuten edellisestä voi päätellä, syön ihan liikaa kaikkea epäterveellistä. Ihmettelen myös usein, miten en ole mun ruokavaliolla nykyistä painavampi :D

Oltiin eilen tokotreeneissä Espoon Ikean parkkiksella. Tapahtui joku ihme ja me oltiin 20 minuuttia etuajassa, niin otettiin Tiran kanssa kahdestaan seuraamista, jääviä ja luoksetulon stoppia (seisominen).

     Jäävät menivät ihan hyvin, stopit olivat nopeita ja seuraaminen ok. Ainoa miinus oli vino maahanmeno. Seuraaminen muuten meni myös ihan ok, mutta Tiran ajatukset olivat vielä ihan selvästi niissä pensaikon hajuissa ja pää kääntyili sinne vähän liian usein. Luoksetulossa mä meinasin repiä mun hiuksia, koska Tira ei taas tunnistanut käsimerkkiä. Teki pari läpijuoksua niin vaihdoin takapalkkaan, minkä avulla sitten onnistuttiin. Stoppi ei ollut kyllä yhtään nätti ja toi valui useamman metrin, mutta ainakin se pysähtyi..

Porukkaa alkoi pikkuhiljaa valua paikalle, niin otettiin Tiran kanssa siinä vieressä muutama kontaktiharjoitus (että saa aivot kohdalleen) ja vein sen takaisin autoon lepäämään. Alkurupattelujen jälkeen (~15min) hain Tirpun takaisin ja jatkettiin taas seuraamisella. Nyt palikat oli suunnilleen oikeissa kohdissa ja näytti jo (mun silmiin) aika hyvältä. Korjailin samalla Tiran perusasentoa (meinaa valua mun eteen, koska olettaa namien olevan oikeassa kädessä. Mä kyllä pyrin palkkaamaan vasemmasta!!) Otettiin myös paikallaan käännöksiä ja meni ihan ok. Kokeilin uudelleen luoksetulon stoppia ja näytti yhtä pahalta mitä aikaisemminkin. Vaihdoin taas takapalkkaan jolloin saatiin taas (erittäin) valuva pysähdys. Voi olla joku uuden treenipaikan kirous tai äkillinen katkos aivoissa, mutta selvästikään ei ollut näin häiriövarma! Saatiin kyllä seuraamisen lisäksi jotain positiivistakin, nimittäin kaket. Otettiin pelkkiä i-m vaihtoja eri etäisyyksiltä ja palkkasin usein (tavoitteena oli siis saada varmuutta). Tira nousi aina ekalla käskyllä (jonka jälkeen palkkasin) ja matkat olivat suunnilleen 2m, 3m, 5m, 6m. Vikalla kerralla (eli etäisyys 6m) otettiin kaikki vaihdot putkeen eikä mitään ongelmaa. Jihuu!

Treenien jälkeen kotona Tiralla oli vielä hurjasti intoa jäljellä, niin naksuttelin sille vähän aikaa. Otettiin ihan vain tavaroiden nostamista ja mä yritin valita sellaiset esineet, joiden kanssa Tiralla voisi olla vaikeuksia. Aika reilua :D Ensimmäinen esine oli lieriönmallinen vitamiini(?)purkki. Tira töni sitä kuonolla pari kertaa, jonka jälkeen rupesi tarjoamaan suun avaamista ja purkin ottamista suuhun. Pahus, se oli vähän liian helppo :D
     Toisena kokeilin Tiran kynsisaksia. Kynsien leikkaaminen ei kuulu Tiran lempiasioihin ja sen ilme muuttuu masentuneeksi aina, kun sakset otetaan esille. Niinpä mä oletin, että inho estää sitä nostamasta kynsisaksia ja saataisiin vähän haastetta. Mun järkytykseksi Tiran ainoa haaste oli saada ote litteähköistä saksista (jotka olivat lattialla) ja lopulta se onnistui siinäkin. Aivojen käyttö jäi aika vähäiseksi, mutta verrattuna Tiran teini-iän inhoon pitää mitään epämiellyttävältä tuntuisia tavaroita suussaan, on tämä aika luksusta :)

Maanantaina repäistiin ja tehtiin neljän tunnin (~14km) lenkki kameran kanssa. Oli ihan mielettömän upea syysilma ja kaikki tämän merkinnän kuvat ovat tuolta päivältä :) Tira on ollut nyt turkin pudottamisen jälkeen tosi energinen (siis tavallista energisempi) ja jaksoi pitkällä lenkilläkin remuta itsekseen pitkin kallioita ja ojia. Ilman hiustenhalkomista ei päästy kuitenkaan tälläkään kertaa :D Oltiin just pysähdytty tosi kallioiseen maastoon ottamaan kuvia, kun meistä muutaman sadan metrin päässä kuului rytinää. Mä lähdin heti takaisin Tiran luo ja olin päässyt melkein kosketusetäisyydelle, kun pusikosta lähti neljä kaurista/peuraa. Ja ihan kuin saippuapala toi koira livahti mun sormista ja säntäsi suoraan perään.. Mä tuijotin pari sekuntia ja mietin mitä tapahtui ennen kuin havahduin huutamaan tuota piskiä takaisin :D Peuroilla ei ollut onneksi mitään hätää siitä, että toi mörssäri olisi saanut ne kiinni, joten Tira vetäisi siinä kallioiden alla lähinnä pienet jäljestyskierrokset ja juoksi sitten mun luokse. Ja joo, sen kerran kun ollaan noin lähellä muita eläimiä ja kamera on mukana, koira tekee jotain tollaista milloin kuvien ottaminen on viimeisenä mielessä! :D

Uljas metsästäjä!

Pientä vetotreenikertausta! Blogin päivittäminen on taas jäänyt joten kaikki tulee nyt mun muistista :D

2.10.

Jatkettiin Tiran kanssa aisatreenejä. Maassa ollessa ne olivat Tiran mielestä ihan ok, mutta se ylösnostaminen oli vielä vähän pelottavaa. Tehtiin ensin kahdestaan pelkkiä nostoharjoituksia (Tira oli siinä vieressä ja mä liikuttelin aisoja ihan varovaisesti) ja myöhemmin apuohjaajan kanssa niin, että tämä ylimääräinen käsipari piti aisoja toisesta päästä ylhäällä ja mä houkuttelin Tiraa kulkemaan siitä ali. Hyvin varovaisesti Tira uskaltautuikin siihen aisojen väliin ja rupesi jopa heiluttamaan häntää :)
     Aisajuttujen lopuksi Tira tutustui vielä kärryihin ihan vain kävelemällä niiden vieressä. Vaikka Tira pysyi kärryjen vierellä ihan nätisti, se vilkuili niitä vielä aika epäluuloisena. Lopuksi annoin sen syödä muutaman namin kärryistä ja hyvin ne tuli sieltä poimittua :D

9.10.

Edistystä aisojen kanssa! Nostaminen aiheutti vain askeleen pakituksen eikä Tira reagoinut niihin juuri ollenkaan kävellessä (apuohjaajat kannattelivat Tiran päällä, kun mä syötin nameja). Kärryihin kohdistuva epävarmuus jatkui, mutta namien syönti ja kärryjen lähellä oleskelu onnistui ihan hyvin. Saatiin vielä Hannalta aisat viikoksi lainaan, joten aisatreenit jatkuvat kotona!

Kotona treenailtiin aisojen kanssa ihan niitä perusjuttuja ja voi vitsi miten varmaksi Tira on muuttunut viime viikkojen aikana! Aisojen nostaminen edessä, sivulla tai Tiran ollessa niiden välissä ei aiheuta enää mitään reaktiota ja Tira hakeutuu itse siihen kaarijutun (:D) alle.

Tira ja vetovaljaat :)

16.10.

Kokeilin aisaharjoituksia Tiralle vierailla aisoilla eikä niilläkään ollut mitään ongelmaa! Tira ei reagoinut enää mitenkään aisoihin, joita apuohjaajat pitivät sen päällä kävellessä, joten kokeiltiin aisoja kiinnitettyinä valjaisiin. Tira hoiti homman kuin ammattilainen eikä häiriintynyt yhtään aisojen heilumisesta tai painosta vaan käveli tosi reippaasti eteenpäin. Tehtiin iso kierros kentällä ja kun aisat otettiin pois, Tiran häntä meinasi irrota ilosta. Mikä olisikaan sen parempaa, kun monta ihmistä kehumassa pientä koiraa ja minä tyhjentämässä namitaskuja koiran suuhun :D Menestys meinasi nousta kyllä tuon päähän, kun Tira teki pari ylimääräistä kunniakierrosta rapsutusten ja namien toivossa :D
     Saatiin taas aisat ja valjaat lainaan, koska seuraava kerta on vasta 30.10. eli tulee parin viikon tauko. Kotona on tarkoitus jatkaa rauhallista aisatreeniä ja varmuutta, mutta ei yritetä repäistä mitään aisojen kiinnitystä yms. itsekseen :)

Näin nätisti jaksaa odottaa aisan luona :)

Pidettiin Tiran TK1-kahvit Puolarissa :) Treeneissä keskityttiin noutoon, kakeihin ja seuraamiseen. Kakeissa oli vielä aika epävarma ja tarvitsi kaksi käskyä ensimmäisiin nousuihin. Toki kakejen edellisistä kunnon häiriötreeneistä on ollut aikaa, mutta parin ”huonon” suorituksen jälkeen siirryin ihan Tiraan kiinni ja palkkasin jokaisesta vaihdosta.

Nouto painottui lähinnä palautukseen. Jätin Tiran seisomaan mun eteen niin, että kapula jäi meidän väliin ja käskytin siitä. Palautukset olivat ihan ok, mutta Tiran pito-ote ei ollut enää loppupuolella niin hyvä. Kun Tira nosti päätä (katsoi mua perusasennossa), kapula valui enemmän takahampaisiin ja Tira rupesi pureskelemaan sitä. Treenilistalle tuli siis enemmän pitotreenejä perusasennossa ja mahdollisesti vaihto takaisin meidän painavampaan kapulaan (nyt käytössä 400g, vanha kapula on 650g).

Seuraamisessa otettiin pieniä askelia ja lyhyitä pätkiä. Naksuttelin aluksi hyvästä paikasta, mutta pienissä käännöksissä palkkasin suoraan nameilla. Kontakti ja paikka pysyi aika hyvin, vaikka häiriötä oli ihan vieressä (joku shelttien näyttelykurssi + omat treenikaverit).

Edellisestä kokeesta kotiuduttua mä ryntäsin heti nettiin etsimään varapaikkoja lähellä oleviin kokeisiin. Saman päivän iltaan mennessä olin jo ilmoittanut Tiran seuraavalle lauantaille Lietoon :D Ja koska olen ihmeellisen fiksu, mulla oli lokakuulle vielä yksi koe varalla (poistamassa ykköstulospaineita).

Lauantaina 24.9. tokoiltiin siis TSAU:n hallissa, tuomarina Ilkka Stén. Koira oli rennosti ja ohjaaja hermoili.

Luoksepäästävyys 10
- Samaa laatua mitä aina. Täydellinen.

Paikalla makaaminen 10
- Ei niin täydellinen. Mä odotin jotain kuutosta, koska mun silmiin se oli niiiin hirveää. Tira haisteli maata, pisti pään maahan, nosti pään ylös, haisteli taas maata, pisti pään takaisin maahan, nosti pään ylös... Ja toi haistelu oli pahimmillaan sitä, että se nojasi lavallaan maahan ja ojensi kaulaa pitkälle!! Mun mielestä se piippasi myös vähän ja steppasi takatassuillaan (korjaili asentoa vähän liian usein). Ei se kymppi mistä oon haaveillut jo vuosia.
   Yksi positiivinen puoli tässä oli. Tiran vierestä lähti koira (kävellen ohjaajansa luokse) ja Tira pysyi maassa!

Seuraaminen kytkettynä 9,5
- Jee :) Mun mielestä ihan nättiä, pari perusasentoa taisi olla vähän vinoja?

Seuraaminen taluttimetta 9
- Jee :) En mä muista mistä lähti piste.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
- JEE :)

Luoksetulo 8
- Tässä oli vähän huonoa tuuria. Just kun liikkeenohjaaja sanoi käsky, hallin sivusta kuului jotain vikinää/vinkumista/ulinaa niin, että Tira käänsi pään sinne. En viitsinyt odottaa montaa sekuntia vaan annoin käskyn. Siinä vaiheessa Tira käänsi taas pään muhun päin ja totteli toista käskyä. Alku oli lupaavaa laukkaa, mutta parin metrin jälkeen joku koira rupesi haukkumaan taas siellä sivussa ja Tira vetäisi korvat luimuun ja ravasi mun luokse vähän hämmentyneen näköisenä. Pisteet lähtivät siis kaksoiskäskystä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
- Plääh. Jankkasin Tiralle koko viikon sitä maahanmenoa niin tietysti se meni tossakin maahan.. Mietin vielä siinä ulkona ennen kehää ottaisinko seisomisenkin, mutta en viitsinyt sekoittaa enempää. Ehkä olisi pitänyt :D En tiedä oliko Tira vielä vähän hämillään edellisestä liikkeestä, koska se jäi istumaan vähän jähmettyneen näköisenä, kun vapautin sen luoksetulon perusasennosta.

Estehyppy 10
- Oon tyytyväinen :)

Kokonaisvaikutus 10
- Jeejee :)

ALO1 169 ja TK1!!!
sij. 4/8

Jipiiiiiii, alokasluokka on ohi! :) Kokeesta jäi liikkeestä seisomaanjäämistä lukuunottamatta ihan hyvä fiilis enkä mä pyörtynyt taaskaan kehään. Nyt reenimään avon paikallamakuuta niin päästään joskus korkkaamaan sekin luokka :)

25.9. eli seuraavana päivänä tokokokeesta aloitettiin taas vetokurssi. Oltiin samalla kurssilla kaksi vuotta sitten ja silloin Tira pääsi jo vetämään vähän kärryjä. Ei mitään toivoa, että Tira muistaisi niin kauas joten aloitettiin suosiolla ihan alkeista. Aisojen yli käveleminen onnistui ihan kevyesti, mutta niiden nostaminen maasta jännitti Tiraa vähäsen. Etutassut pysyivät paikoillaan aisojen vieressä, mutta takapää lähti hivuttautumaan kauemmas :D Lisäksi käveltiin niin, että mä kannoin aisoja toisessa kädessä (ei ongelmaa) ja myöhemmin Marjo ja mulle tuntematon avustaja pitivät aisoja ylhäällä ja mä palkkasin Tiraa, kun se käveli nätisti siinä vieressä tai niiden alla. Lopuksi Tirpu ja muut vetokokelaat katselivat, kun ammattilaisberni näytti miten vedetään :)

Tehtiin aisaharjoitusten välissä myös vähän tokotreeniä. Avokakeja parin metrin matkalta (toimi hyvin!) ja pieniä seuraamispätkiä (tiiviitä ja hyvässä kontaktissa).

Ja meni vähän pieleen. Ainakin mun mielestä.

Oltiin 18.9. yhdistyksen/alajaoston järjestämässä tokokokeessa Tuomarinkartanossa, tuomarina meidän ekasta kokeesta tuttu Timo Pussinen.

Luoksepäästävyys 10
- Nätti. Koira katsoi mua ja kuolasi.

Paikalla makaaminen 0
- Kokeen ainoa ongelma. Meidän rivissä oli neljä koiraa, joista ensimmäinen laukkasi ohjaajansa perään just kun oltiin kääntymässä katsomaan koiria. Toinen koira (Tiran vierestä) lähti, kun ensimmäinen oli päässyt perille ja Tira sinkosi pystyyn siinä vaiheessa, kun se toka oli puolessa välissä. Tira ehti loikkia suunnilleen sen kymmenen metriä kunnes pysähtyi katsomaan mua. Mä olin kävellyt ihan oma-alotteisesti pari metriä eteenpäin sen takia, että Tira huomaisi mut eikä syöksyisi muiden luo. Vinkkasin sen siitä mun luokse ja odoteltiin muiden kanssa se loppuaika siellä kehän laidalla. Yksi koira oli pysynyt kaiken tän jälkeen... (Alokkaassa oli yhteensä seitsemän koiraa, joista viisi nollasi paikallamakuun. Auts!)
    Myöhemmin siinä kehän laidalla treenikaverit sanoivat, että Tira oli lähtenyt vasta kun sen toisen koiran ohjaaja oli huutanut omaa koiraansa. Mä olin kehässä niin pihalla etten tajunnut asiasta mitään, mutta kai se niin oli kun se ohjaaja tuli vielä pyytämään anteeksi sitä huutoa. Ei siinä mitään, Tiran olisi pitänyt pysyä vaikka treenirepun lihapullat olisivat karjuneet sen nimeä. Eniten ärsyttää siis koiran toiminta, mutta tietääpähän nyt taas millaisia tilanteita pitää treenata..

Seuraaminen kytkettynä 7
- Hyi minkä näköistä! :D Ensimmäinen perusasento jäi tekemättä, koska mä unohdin kaavion. Siinä tuli heti parin askeleen jälkeen pysähdys ja mä lähdin marssimaan hirveetä vauhtia. Siinä vaiheessa kun mä pysähdyin niin Tira ehti stopata vasta puoliksi mun eteen :D Kuono kävi myös pari kertaa maassa ja taisi haahuilla vähän jossain käännöksessä, mutta sitä mä odotinkin nurtsikokeelta.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
- Vähän parempi. Tuomari kommentoi jotain, että nyt alkoi näyttää jo hyvältä :D

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
- Hidas?

Luoksetulo 10
- Wohoo! Sieltä se berni laukkasi korvat ja huulet liehuen.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
- Hidas?

Estehyppy 9
- Jeee se hyppäsi ekalla! Piste lähti varmaan tepsuttelusta esteen takana.

Kokonaisvaikutus 10
- Koira oli iloinen, näytti olevan kivaa jne. Tuomari harmitteli vielä paikallamakuuta :(

ALO2 148
sij. 2/7

Tällä loisteliaalla suorituksella päästiin vielä hopeasijoitukselle ja palkinnoksi saatiin lelu ja valjaat :D Alokkaassa ei tullut muuten yhtään ykkötulosta.

En se minä ollut.. :)

Seuraavalla viikolla meillä oli pääteemana paikallamakuu. Saatiin tiistaina koirahäiriöksi Tico ja perjantaina iskä-raukka.
   Koirahäiriö hyödynnettiin niin, että Tira oli paikallamakuussa ja Elina ja Tico ottivat omia liikkeitä siitä lähellä, mm. seuraamista Tiran ympäri parin metrin päästä. Tiralla ei ollut tässä mitään ongelmia, mutta kun Tico teki luoksetulon Tiran vierestä (pari metriä väliä) niin Tira yritti juosta perään. Mä olin onneksi ennakoinut ja jäänyt suunnilleen neljän tai viiden metrin päähän ja nappasin tuon kaulavilloista kiinni. Kerroin sitten melko ymmärrettävästi mitä olin mieltä tosta käytöksestä ja laitoin takaisin maahan. Seuraavalla kerralla Tira katsoi Ticon perään tosi tarkasti ja selvästi olisi halunnut lähteä, mutta pysyi maassa :) Lisää tollaisia onnistumisia!
   Perjantain iskähäiriö hyödynnettiin pikaisesti sisällä. Mä olin Tirasta suunnilleen seitsemän metrin päässä ja palkkasin aina vaikean kohdan jälkeen. Komensin iskän mm. kävelemään Tiran ympärillä, juoksemaan Tiran ympärillä, juoksemaan kauemmas Tirasta, vinguttamaan Tiran lelua, heittämään Tiran lelun (koiran selän takaa eteen) ja lopulta istumaan sohvalle (Tira säntää ihan aina kauheeta vauhtia sohvalle, kun kuulee että iskä käy siihen). Tirpu ei noussut kertaakaan, jee! :)

10.9. käytiin Tampereella sennenerkkarissa ja seuraavana päivänä Porvoon näyttelyssä.. Tavoitteena Tiralla oli tietenkin 2x BIS-sijoitus, mutta tyydyttiin tällä kertaa tuplasti Erittäin Hyvään berninpaimeneen.

Erkkaripäivä oli taas pitkä, mutta huippukiva! Suurin osa päivästä kului siinä narttukehällä avointa luokkaa seuratessa (36 koiraa joista muutama oli pois) ja aina tunnin välein ehti käydä moikkaamassa muita :D Tirpu pääsi esiintymään taas Katjan kanssa, joten me kannustettiin Juliuksen kanssa yhdessä Tiraa (ja myöhemmin Toscaa) kehän laidalla.

Tampereen arvostelu oli lievästi sanottuna outo. Yritettiin muutaman ihmisen voimin kääntää sitä kehän laidalla, mutta erittäin mielenkiintoisten tulkkausten jälkeen kävin käännöspalvelussa. Jos joku muu saa siihen toisen näkökulman niin saa ilmaista itseään vapaasti! Kahdeksan vuoden saksanopiskelujen jälkeen tämä koirasanasto on vielä vähän hukassa (kielioppivirheistä en ota vastuuta, koska kopioin sen ihan suoraan arvostelusta!)

Tuomarina berninartuilla oli Regula Bûrgi-Rindlisbacher.
Saksaksi: Grosse kräftige Hundin mit etwas schwerem Kopf, hellbraune Augen, Scherengebiss, stark offende nicht durchpigmentierte Lefz en nachg ebende Ruckenlinie, zum Typ durfte die Brust ausgeprägter sein, daher im Stand vorne unterstellt, ausreichende Vinkelungen, flussiger Bewegungsablauf jedoch mit stark angedrehlter Ellbogenfuhrung (Stemmt vorne). Sehr schönes Haarkleid, sehr schöne Farbe.

Suomeksi: Suuri, voimakas narttu, jolla vähän raskas pää. Vaaleat silmät. Leikkaava purenta, voimakkaat eivät kokonaan pigmentoituneet huulet. Toivoisin hiukan voimakkaampaa rintaosaa. Seisoo edestä hyvin. Erinomaiset kulmaukset. Sujuvat liikkeet, joskin voimakkaasti etuasentoiset olat (työntää edestä). Hyvä turkki ja kaunis väri.

Seuraavana päivänä Porvoosta tuli siis taas EH, tuomarina oli tanskalainen Charlotte Hoier. Vaikka tulos ei ollut tuon kummempi, mulle jäi tosi hyvä fiilis tuomarista ja hänen antamastaan palautteesta :)

Arvostelu: Standing a very typical bernese with very nice size + substance. Loose lips. Perfect skull. Good neck. Acceptable topline. Strong bones but I need more angulations in knee. She is un-acceptably loose and wide in front movements. A bit bowlegged behind. Acceptable tail carriage.

Suullisesti tuomari kehui vielä kovasti Tiran profiilia seistessä (täydellinen, mutta...) ja selitti vielä tosi mukavasti kaiken mikä oli pielessä :D Eli liikkeet, vähän pehmeyttä selässä ja tuo etuosa. Siinä liikkeistä puhuessaan tuomari katsoi vähän aikaa mun ilmettä ja kysyi sitten tiedänkö jo noista virheistä. Nyökyttelin siinä naurua pidätellen että joo, oon kuullut muutaman kerran :D
Tolle tuomarille voidaan mennä vielä toistekin, ihan vain siksi että tuomari oli niin mukava :D

Erkkarikuvia:




Tosca :)

Syksyn pelätyin hetki koitti 4.9 kun suunnattiin kohti Pirkkalaa ja sveitsinpaimenkoirien mestaruustokoa. Jännitystä lisäsi entisestään se, että mä olin ollut pari edellistä päivää poissa kotoa ja Tiran valeraskaus oli vasta loppumaisillaan. Koetta edeltävällä viikolla Tira oli mm. rikkonut yhden säleoven, koska toisella puolella oli ollut sen "pentuja".

Onneksi koepaikalla oli paljon vertaistukea niin pääsin purkamaan omaa jännitystä ja seuraamaan muiden suorituksia. Tuomarina alokkaassa ja avoimessa oli Harri Laisi.

Luoksepäästävyys 10
- Oltiin ensimmäisinä niin annoin hiljaisen odota-käskyn vähän ennen kuin tuomari lähti tulemaan meitä kohti. Kaikki ok, istui nätisti.

Paikalla makaaminen 9
- Meinasin saada sydänkohtauksen! Tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoon eli tuomari oli tässä aika kiltti. Kaksi koiraa viidestä nousi ylös ja toinen näistä oli Tiran vieressä. Valmistauduin jo juoksemaan tuon rakin kiinni, mutta Tira tyytyi vain heiluttamaan häntää sille toiselle ja pienten katseenvaihtojen jälkeen tämä noussut koira meni ohjaajansa luokse.
     PLUSSAA Tiralle!! Pysyi maassa, vaikka toinen oli selvästi kiva ja mikä vielä hienompaa, ei näyttänyt ahdistuvan toisesta vaan heilutti häntää! Miinuksena sitten koko liikkeestä pienen pieni piippaus (ainakin mun mielestä se piippasi, mutta tuomari ei kuullut).

Seuraaminen kytkettynä 9
- Tuomarin mukaan ainoa miinus oli se, että ohjaaja käveli ihan vinoon. Hups.. Kehän laidalla olleet sanoivat kyllä, että kävelin ihan hyvin, mutta väliäkö sillä, KOIRA toimi hyvin!

Seuraaminen taluttimetta 8,5
- Tuomarin mukaan muuten hyvä, mutta yksi perusasento oli hiiiidas ja viimeinen jäi kokonaan tekemättä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
- Liian hidas.

Luoksetulo 8,5
- Tuomarin mukaan muuten hyvä, mutta liian hidas. Tira siis ravasi koko matkan, mutta en syytä tässä tilanteessa koiraa. Mun pieni treenimoka oli se, että harjoiteltiin 25-30 metrin matkalta ja Tira oli ilmeisesti tottunut kiihdyttämään vain niillä pidemmillä matkoilla. Varmaan myös lämpimällä säällä (18-20 astetta) oli vähän vaikutusta?

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
- Ihan ok? Olisiko lähtenyt taas pysähdyksen nopeudesta piste.

Estehyppy 8
- Tarvitsi kaksi käskyä hyppyyn. Eikää, just kun meillä on mennyt hyppy niin hyvin! Onnistun varmaan kehittämään itselleni tästä kauheat paineet seuraavaan kokeeseen.

Kokonaisvaikutus 9
- En muista mitään erityistä kommenttia? Piste lähti varmaan mun mokien takia.

ALO1 171,5
sij. 3/10

Joukkuekisan sijoitus 3/9

Me oltiin siis pääkaupunkiseutu 1-joukkueessa neljän muun koirakon kanssa. Joukkuekisan tuloksiin lasketaan aina kolme parasta tulosta ja oli tosi iloinen yllätys, että meidän pisteet olivat toiset jotka otettiin mukaan meidän kokonaispisteisiin :)

Varsin mukava tulos siis :) Vähän pisteet tippuivat viime kokeesta, mutta ehdotonta plussaa oli nyt seuraamisten pisteet! Niihin ollaan panostettu ja hyvä, että onnistuivat juuri tuolloin.

Muutama tokokuva (seitsemän ensimmäistä kuvaa ©Jussi Pikkarainen):

Harvinainen todiste siitä, että mä olen hymyillyt kehässä (vaikkakin vain liikkeiden välissä..)!










Alokasluokan palkintojenjako


Joukkuekilpailun palkintojenjako (vasemmalta oikealle: Pirkanmaa 4, Etelä-Pohjanmaa, Pääkaupunkiseutu 1)




Maailman paras koira!