Melkein neljä viikkoa myöhemmin on hyvä muistella miten ne treenit menikään.. Yritän kuitenkin saada vähitellen blogia taas ajantasalle. Vähän haasteellista, koska tulevien päivien vähäistä vapaa-aikaa ei ole kiva tuhlata koneella kiroamiseen :D

Aksatreenit 8.4. eli synttäripäivänä:

Rata1


Aa pääsi pienen tarkkailun alle, koska Tira loikki sen ensimmäisillä kerroilla liian nopeasti ja varomattomasti (huomio näin viikkoja myöhemmin: nyt Tira matelee Aan alas, hyvä minä.....). Samalla kun yritin hidastaa koiran vauhtia, otettiin käyttöön uusi tekniikka alastulokontaktilla eli sille istuminen. Kouluttaja oli katsonut jo aikaisemmin miten pahannäköiseen kulmaan isojen koirien selkä jää kontaktille pysähtyessä ja ainakin meillä istuminen toimi paremmin.

Muuten radalla ei tainnut olla pahempia ongelmia: koira osasi ja ohjaaja meni vähän sinne päin.

8.4. oli taas vuoden suurin juhlapäivä, kun rakkaista rakkain Tira Tirppis täytti viisi vuotta! Mun aikuinen.. :)
Suunnitelmissa oli kirjoittaa kattava kuvaus meidän yhteisistä vuosista, mutta mun matka (josta ehkä lisää myöhemmin) ja muut kiireet veivät blogin kirjoittamiselta aikaa.



Tänä vuonna korttiinkin kului aikaa n. 5min... Pikkuhiljaa yritän saada rästiin jääneitä päivityksiä lisättyä. Jos jaksan julkaista jotain matkakertomusta niin blogi menee varmaan kirjoittamisen ajaksi taas salasanan taakse. Raportoitavaa olisi nimittäin paljon ;)

Viime sunnuntaina päästiin taas agitreeneihin vähän myöhässä. Tira oli kerännyt mukavasti virtaa mun ollessa päivällä töissä eli oltiin molemmat täynnä intoa :) Halliin päästyä ei ehditty katsoa kuin yhden koirakon suoritus kun oli jo meidän vuoro harjoitella irtoamista.

Rata 1


Ideana oli siis lähettää koira putkeen ja ohjata kädellä putken taakse, missä odotti apuohjaaja namilautasen kanssa. Meidän ensimmäiset yritykset olivat aika mielenkiintoisia, koska Tirahan on tottunut liikkumaan minussa kiinni ja seuraamaan sitä namikättä, ei juoksemaan sinne minne se osoittaa. Ensimmäisillä kerroilla Tira juoksi putken nätisti ja kun mä yritin sohia sitä sinne putken taakse niin Tira ehti juosta putkea edestakaisin pari kertaa ja kaiken kruununa tuli tuolta lähetyspäästä ulos, pomppi mun viereen ja loikkasi koko putken yli ilmeellä "ai näinkö sä halusit?!" No, kun lapsen virtapiikki oli ohi niin saatiin myös niitä onnistumisia ;) Parin kerran jälkeen apuohjaaja oli siirtynyt jo kakkoshypyn kohdalle, jonka jälkeen otettiin loppurata mukaan.
     Pidettiin välillä taukoa ja muiden harjoitellessa otin Tiran kanssa hallin sivussa keppejä. Tipu oli ihan mahtava! Ei tarvinnut enää apuja silloin, kun mä olin sen oikealla puolella vaan pujotteli tosi nätisti ja normaaliin tahtiinsa verrattuna nopeasti. Kokeiltiin samalla myös vasemmalla puolella ja siinä autoin vielä ihan reilusti, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa :)
     Kakkoskierroksella otettiin ensin koko radanpätkää ja lopuksi vain ekaa putkea ja hyppyä. Tira meni aika nätisti kunnes kolmosputken sivuun aidan taakse tuli joku mies katsomaan treenejä ja Tira jäi joka kerta katsomaan sitä (odotti tietysti millon halliin tulee tuttuja). Kun musta putki tökki noin ärsyttävästi niin unohdettiin loppurata ja keskityttiin tohon irtoamiseen. Aika hienosti Tipu osasi, siis silloin kun mä osasin. Kyllähän se jäi vielä katsomaan mun kättä, mutta meni paljon paremmin mitä odotin!

Rata 2


Kakkosrataan mennessä Tira oli jo aika väsynyt, koska oltiin otettu niin monta toistoa edellisen radan toisella kierroksella. Hienosti jaksoi kuitenkin tsempata radan läpi kaksi kertaa! Tämä oli taas tällainen paineita tuova rata, koska kaikki onnistuivat todella hyvin ennen meitä ja jostain syystä meidän odotetaan osaavan jotain :D
     Kutsuin Tiran suunnilleen kakkoshypyn kohdalta ja otin sen aika tiukasti haltuun heti kolmoshypyn jälkeen ja saatoin aika lähelle putken suuta. Meni kummallakin kerralla aika hyvin, kun sain blokattua ton putken väärän pään. Suora putki ja sen jälkeiset hypyt menivät myös nätisti, mutta yllätys yllätys kasiputkeen meno oli vähän hidas, kun Tira jäi varmistelemaan. Taas mun pilkunviilauksia, koska ei se nyt niiiin pahasti hidastanut :D Kepit olivat ihan ok, radalla Tira yrittää vielä oikoa niin autoin parissa kohdassa. Keppien jälkeen tein valssin ja kaksi viimeistä hyppyä meni ihan normaaliin tapaan. Jeij, Tipu! :)

Nyt treeneissä näkyi selvästi ero normaali-Tiran ja valeraskaus-Tiran välillä ja mun onneksi ollaan menossa taas normaaliin päin. Tira on muutenkin ollut tosi pirteä ja osasyy on varmaan ollut oudot päivärytmit. Oltiin tämä viikko kahdestaan kotona ja mulla oli useampi iltavuoro niin, että olin kotona vasta puolenyön aikaan. Lähdettiin aina sen jälkeen lenkille ja oli ihana katsoa kun koirakin loikki ihan innoissaan ja juoksenteli omaan tahtiinsa. Tira tarvitsee yleensä jonkin kirittäjän eli se ei juokse vain siksi, että juokseminen on ihanaa. Nytkin suurimpien energianpurkausten jälkeen Tira rauhoittui ravaamaan joko mun takana (oli hyvä kuunnella sitä tassujen rapinaa, kun ei nähnyt koko koiraa) tai sitten parin metrin päässä edellä.

Oltiin viime viikolla myös tokotreeneissä ja mun keskittyminen oli ihan surkeaa. Otettiin vähän seuraamista, pieniä käännöksiä, kontaktia, pari kakejen istumaannousua ja merkkiä pienellä tötsällä. Muuten ihan ok, mutta toi merkki häiritsi taas ja pahasti. Isommalla tötteröllä ei ole ongelmaa, mutta Tiran mielestä toi pieni on ihan yhdentekevä ja talloo ihan surutta sen päälle sen sijaan, että vaivautuisi kiertämään. Palattiin ihan alkeisiin ja sinne päin se meni, ehkä kokeillaan seuraavaksi pelkästään kiertämisharjoituksia tolla pienellä? Jos joskus päästään voittajaan tai EVL:ään (!! :D) niin pitää rukoilla, että kokeissa käytetään isompia tötteröitä!

Treeneissä oli tänään ihan mahtava fiilis! Mulla oli älyttömän hauskaa, Tira oli mielettömän innoissaan ja me osattiin yhdessä!
Nyt vihdoin Tira on muuten tehnyt treeneissä sitä, mitä olen halunnut ja toivonut neljän ja puolen vuoden ajan eli rauhoittunut kentän laidalla. Tänäänkin Tipu joko istui nätisti mun vieressä tai kävi makaamaan jalkojen juureen ja piti kontaktia. Muut koirat eivät ärsyttäneet, kun pitivät nokkansa kaukana Tiran peppuvilloista ja Tira näytti niin rauhalliselta. Ja silti kentällä riitti virtaa! Katsotaan onko tämä ohimenevä vaihe vai ei, miltä sitten muutaman viikon päästä näyttää :D
      Ainakin toistaiseksi valeraskausmökötys on siis ohi, mutta saa nähdä miten käy kun Tira jää huomenna yksin kotiin.

Ennen kuin katsottiin rataa tarkemmin, otettiin pari kertaa kepit, muutama hyppy ja Aa'ta.

Ensimmäinen rata


Kaikki saivat mennä radan kaksi kertaa läpi (välissä tauko kun muut yrittivät). Meidän ensimmäinen kerta oli niin lähellä täydellistä kuin vain voi olla (meidän taidoilla). Mä yritin tässä miettiä meidän ongelmakohtia, mutta ei niitä löytynyt ensimmäiseltä radalta.. Rataantutustumisessa kouluttaja ehdotti yhtenä vaihtoehtona valssia esteiden 4-5 ja 9-10 väliin, mutta mä olin taas kauhuohjaaja enkä saanut mahdutettua niitä mun päähän. Eli ohjasin ne pätkät Tiraa oikealla kädellä ja omasta mielestä tein siinä oikean päätöksen. Se on meille helpompi tapa, mutta mun pitäisi myös muistaa harjoitella noita vaikeampia puolia, erityisesti kepeillä. Nytkin mä vein Tiran ihan keppien alkuun ja pysyttelin siinä koiran oikealla sivulla kokoajan. Tira pujotteli tänään tosi hienosti, sai ekstrakehuja muiltakin!

Erityisen ylpeä mä olen keppien jälkeisestä hypystä eli 7-8 välistä. Mä olin ajatellut vaihtaa puolta siinä vaiheessa kun Tira lopettelee kepit, mutta jotenkin jäin hämmästelemään tuon nopeutta ja myöhästyin itse. No, mun päivän paras päätös oli heittää Tira hypylle nro 8, tehdä onnistunut (!!!!!!!!!!!) takaaleikkaus ja jatkaa ohjausta koiran vasemmalla puolella. Mä en todellakaan odottanut sen toimivan, mutta Tira yllätti taas. Ei tullut stoppia, kieltäytymistä, esteen kiertämistä vaan Tira tykitti hienosti radan loppuun. Meidän treeniporukka on kyllä ihan mahtava ja siinä vaiheessa kun mulle sanottiin ettei radassa ollut mitään korjaamista, oli pakko heittää Tipulle ylimääräisiä nameja ja antaa iso halaus, mun muru ♥

Toinen kerta ei sitten mennyt niin hyvin :D Mä olin just ehtinyt pysähtyä kakkoshypyn kohdalle ja katsoa Tiraa, kun se rakki varasti :D Mun virhe oli se, etten palauttanut sitä takaisin vaan annoin tulla. Omat ajatukset menivät kyllä ihan sekaisin ja se näkyi koko radalla. Tiivistetysti meidän virheet: Tira meinasi ohittaa vitoshypyn ja piti pysäyttää se siihen eteen ja antaa uusi käsky, kepit olivat tosi huolimattomat, (ei virhe, mutta nyt sain tehtyä 7-8 välin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja meni hyvin, en uskaltanut yrittää enää takaaleikkausta :D) ja Tira hidasti selvästi putkelle nro 15 mennessä. Ei siinä mitään vakavaa ehtinyt tapahtua, mutta tota varastamista ei saa kyllä enää hyväksyä!

Kaikki koirakot olivat niin taitavia, että saatiin illalle vielä toinen rata.

Toinen rata


Samalla kun kouluttaja mietti radan rakennetta (tuli siis ihan lennosta), me otettiin kerran kymppiputki (se oli tosta keskeltä vielä pienellä mutkalla, mutta mun luovuus loppui jossain vaiheessa rataa piirtäessä) ja hypyt 1-3.

Radassa ei ollut mitään sen kummempaa, päästiin hyvin Aa'lle asti jonka jälkeen tuli toi mua kammottanut kohta. Mietin aika kauan tota muurilta putkelle menoa, mutta itse tilanne meni taas niin nopeasti ohi että sävelsin jotain päästäni :D Mun piti yrittää vaihtaa jotenkin puolta, mutta Tira oli liian nopea joten kulma putkelle oli turhankin vaikea. No joo, Tira jatkoi päivän teemaa eikä epäröinyt yhtään kun kiisi putken läpi vikalle hypylle.

Nyt kun muistan niin pitää mainita vielä se, että ollaan nostettu treeneissä rimoja, muurin korkeutta ja lisätty pituuteen palikoita. Vielä ei olla ihan maksimitoissa, mutta sinne päin suunnataan :)

Mä en voinut treenien jälkeen muuta kuin rutistaa tuota koiraa ylpeänä, on se vaan paras :)

Vaihteeksi vauhtikuva :)

Otsikko kuvaa aika hyvin Tiran tämänhetkisia ajatuksia. Ja vastaus kysymykseen on minä, se ilkeä omistaja. Tiran valeraskaus jyllää siis pahimmillaan ja vaikutukset ovat näkyneet vähän liiankin hyvin koiran ollessa yksin kotona. Edellisen valeraskauden aikaan Tira hajotti vain osittain siskoni huoneen säleoven, koska "pennut" olivat jääneet toiselle puolelle. No, tällä viikolla Tira viimeisteli homman ja nyt ovi roikkuu paikoillaan kolmessa eri osassa.

Tiran pesue lähti hermolomalle pakoon maanista emoaan meidän saunan ylälauteille. Josko kolme tavallista ovea pidättelisi neitiä vähän aikaa? Tiran lapsikatras on aika kirjava: siihen kuuluu mm. kahdeksan bernipehmolelua, karjuva leijona, kaikki siskoni säästämät pehmolelut joita säilytetään hänen huoneessa (missä mä siis nukun Tiran kanssa), kaikki Tiran pehmolelut (erityisesti vinkuvat), kaikki muut talosta löytyvät pehmolelut. Lauteilla alkaa siis olla ahdasta. Tiran ongelmanratkaisukyky on myös valeraskauden aikana sangen ihailtavaa: mä olin siivonnut edellisenä päivänä kaikki pehmolelut pois näkyvistä niin Tira livahti avonaisesta portista alakertaan, penkoi siellä hetken aikaa ja palasi sitten  takaisin ylös pehmoankka suussaan. On varmaan itsestään selvää, että ankka liittyi sisarustensa joukkoon saunaan ja portti pysyy nyt visusti kiinni. Ja vielä selvennyksenä: normaalisti Tira ei karkaile alakertaan eikä pyri hajottamaan säleovia. Vanhemmiten Tirasta on tullut aika kiltti jäädessään yksin kotiin.

Sunnuntaina 18.3. vaisu valeraskausfiilis näkyi myös agitreeneissä. Alkuun mä olin tosi tyytyväinen Tiraan ja sen vauhtiin ja intoon, mutta mitä enemmän kentän laidalla tuli odottelua, sitä isompi pläääh näkyi koiran silmistä. Tällä kerralla keskityttiin lähinnä ohjauskuvioihin ja radoilla näkyi vain hyppyjä ja putki.

Ensimmäinen rata

Kuivaharjoiteltiin ensin ilman koiria. Tarkoitus oli kutsua koira hyppäämään ykköseste suunnilleen kakkosen kohdalta (vähän putkeen päin), siitä ohjata tiukalla käännöksellä kakkoselle ja kolmoselle (ohjaaja pysyi kokoajan hyppyjen ja putken välissä) ja putken jälkeen pakittaa kovaa vauhtia kakkos- ja kolmoshypyn välistä ja viskata sitä kautta vitoshyppyyn. Muuten rata oli mulle ok, mutta toi putken jälkeinen hyppy ja sille ohjaus.. Sanotaan vaikka näin, että kuivaharjoittelun aikana mä pyörin hulluna edestakaisin ja sohin käsilläni "jotenkin sinne päin".

Mä katsoin pari suoritusta ennen meidän vuoroa ja jalat täristen yritin muistaa mitä mun pitikään tehdä. Tira oli onneksi pelastava enkeli :) Kulmasta kakkoshypylle tuli muutamasta toistosta huolimatta turhan jyrkkä ja olisin halunnut antaa Tiralle vähän lisää tilaa hypätä. Omaa hitautta tai sekoilua, mutta Tira lähti aina ensimmäiseltä hypyltä niin täysillä, etten vain saanut järjestettyä sitä tyhjää tilaa. Tämä on taas näitä mun pilkunviilauksia, koska Tira hyppäsi kuitenkin joka kerta hienosti.

Kolmoshyppy ja putki onnistuivat myös hyvin, kerran Tira hidasti selvästi putkelle menossa, mutta siinä keskittyminen herpaantui selvästi ympäristön takia (eli meidän pahin treenihäiriöihminen oli kentän laidalla, mutta siitä tulee lisää vielä myöhemmin). Vitoshyppy aiheutti mulle taas (turhaan) harmaita hiuksia. Sain vedettyä Tiran kaikilla kerroilla esteen taakse ja lähetettyä hyppäämään (hyvä Tira!), mutta olisin itse voinut olla paljon nopeampi ja taas antaa koiralle enemmän tilaa. Selvästi mun pitää opetella mm. vauhdissa peruuttamista ja sivuaskelia.

Toinen rata


Mulla oli taas suuria ongelmia tätä piirtäessä. Esteet olivat muistaakseni radalla vinossa muihin esteisiin nähden, mutta kuvassa toi näyttää tosi typerältä. Pääpointti taitaa kuitenkin olla noi linjat ja kulmat esteiden välillä ja suunnilleen noin ne oli.

Koko pätkän hirvein kohta oli toi kakkoshyppy. Mä en vaan saanut sitä toimimaan ja ongelmat oli selkeästi mun vika. Ei kuitenkaan oltu ainoita ketkä mokailivat siinä :D Ideana oli siis seistä suunnilleen kakkos- ja neloshypyn välissä, kutsua koira siitä ykköshypyn yli ja toisella kädellä vetää koira esteiden välistä ja vaihtaa sitten kättä ja ohjata koira hyppäämään kakkoshyppy sieltä toiselta puolelta. Meidän kohdalla tilanne päättyi aina siihen, että mä yritin viittoilla Tiralle sitä kakkoshyppyä ja Tira esitti bernibalettia ja vääntyili mun käden mukana minne sattui. Paras suoritus taisi olla hyppääminen vain yhden ylimääräisen pyörähdyksen kautta. Toi oli mun aivoille oudontuntuinen ratkaisu, en kokeillut käytännössä, mutta luonnollisemmin olisin toiminut niin, että olisin ollut kakkoshypyn kohdalla oikea kylki Tiraa kohti, siitä kutsunut ykkösen yli ja mennyt esteiden väliin suunnilleen samaan aikaan koiran kanssa, tehnyt itse kivan pyörähdyksen kakkosesteen kulmalla ja näin ohjannut kokoajan oikealla kädellä. Pahus, olisi pitänyt kyllä kokeilla radalla :D
(Hmm, nyt kun ajattelen asiaa ja tuijotan tota piirrosta, mun kakkosvaihtoehto olisi sitten tehdä samanlainen pyörähdys mistä äsken höpötin, mutta kakkosesteen ensimmäisellä kulmalla eli kutsuisin Tiran ykkösesteeltä siinä ja ohjaisinkin kokoajan vasemmalla kädellä. Ja jos oltaisiin tosi hyviä niin ennen putkea voisi tehdä takaaleikkauksen. Selvästi mulle olisi ollut mikä tahansa keino helpompi kuin se, mitä harjoiteltiin. Lisää kuivaharjoittelua mulle siis!)

Kakkosesteen toinen ongelma oli Tiran ennakointi ja syy siihen oli taas hihnan toisessa päässä. Mä yritin lähteä itse liikkeelle parilla kerralla liian aikaisin ja sillä sekunnilla, kun käänsin olkapäitä tai/ja kättä kakkosesteeseen päin, Tira loikkasi lujaa vauhtia väärältä puolelta. Ongelmia ei ollut enää, kun mä osasin seistä suorassa ja näytin Tiralle selkeästi minne pitää tulla.

Radalla ei ollut oikeastaan muita teknisiä ongelmia, psyykkisiä sen sijaan. Ensimmäinen yritys oli vielä suht hyvä, mutta siitä eteenpäin Tiran mielenkiinto laski yhtä nopeasti mitä mun matikannumerot koulussa (eli nopeasti). Ja sieltä ei ollut enää paluuta entiseen :D Yksi iso vaikuttaja oli mun isä, joka tuli käymään hallissa just kun oltiin menossa toista kertaa tokalle radalle. Tira oli tosi huolestunut aina, kun isä hävisi näkyvistä (oli ollut samalla viikolla matkoilla) ja vilkuili kentän laidalle. Jotain olen osannut kuitenkin selittää oikein, koska tämän nähdessään isä hävisi erittäin nopeasti hallista ja sai siitä jälkeenpäin erityiskehut ;D Monien syiden summana Tiran fiilis oli siis laskenut ja jätettiin viimeinen kierros väliin. Sen sijaan tehtiin kentän laidalla vähän kakevaihtoja ja muuta pientä, koska niistä Tira tuntui tykkäävän ja olikin aika reipas.

Iso huomio tähän loppuun: Sain tällä viikolla jalostustoimikunnalta Tiran DM-geenitestin tulokset (aikaisemmin ollut juttua erkkaripostauksessa) ja tervehän tuo on :)

Suora lainaus Suomen Sveitsinpaimenkoirien sivuilta:
Terve (Clear, N/N)
Koira on homozygootti N/N, jolla on kaksi normaalia geenikopiota. On erittäin epätodennäköistä että terveeksi testattu koira sairastuu DM:aan. N/N koira voi jättää jälkeläisilleen vain normaalin geenin "N", joten on hyvin epätodennäköistä, että sen jälkeläiset koskaan sairastuisivat degeneratiiviseen myelopatiaan.

Bilsan kakkos- ja vitoskurssista oli muuten hyötyä :D

Mä olin suunnitellut tähän kauniita kuvia uljaasta bernistä keskellä hankea, mutta sen sijaan kaivoinkin kännykästä muutamia uusia ja suttuisia kuvia (kenellä on aikaa kaivaa sitä kallista kameraa esiin piilostaan silloin, kun koira tekee jotain hassua?)

Ensin aiheena "berni nukkuu". Samalla selviää miksi me nukutaan siskoni huoneessa: ei millään mahduttaisi mun sänkyyn!



"Sä herätit?"  Kuvakulma ei ole kauhean edustava :D




Sitten valeraskaus ja sen seuraukset.

Tira hautoo kuutta bernipehmolelua, leijonaa ja mun vaatekasaa. Ja joo, joskus säilytän vaatteita sängyllä ja ne saavat olla ihan rauhassa :D


Pöydälle oli jäänyt yksi siskon ikivanha nukkepehmolelu. Tira pelasti sen.


Tuhoa ovi, osa 1. Jatko-osasta eli palasiksi hakatusta ovesta ei ole kuvaa.

Sunnuntai-iltana lähdettiin vielä agitreeneihin. Tira oli nukkunut melkein koko iltapäivän (samalla kun mä tuijotin livelähetystä) ja saikin ladattua pattereita just sopivasti pientä treeniä varten. Päästiin hallille tosiaan puoli tuntia myöhässä, mutta ehdittiin käydä rataa vielä hyvin läpi.



Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, joten pystyttiin kaikki treenaamaan pieniä pätkiä samaan aikaan. Mä aloitin Tiran kanssa radan lopusta, ensin vain putkea nro 13, mutta myöhemmin yhdistin myös hyppyjä. Kaarella olevassa putkessa ei ollut muuta ongelmaa, kuin se lähetys sinne... Tira oli tosi epävarma, jos yritin lähettää sen ollessani Tipun oikealla puolella. Kokeilin monta kertaa vahvistaa sitä lähetystä, mutta ei toiminut. Tehtiin pari kertaa myös pätkää putkelta nro 11 aina loppuun asti ja aina se tökkäsi mutkaputkeen, olisiko ehkä kerran mennyt melko sujuvasti. Mä en nyt jaksanut ottaa enempää stressiä siitä, kun koira oli muutenkin päivästä väsynyt ja valeraskausvaisu. Tämä pääsi kyllä erikseen treenattavaa-listalle.

Uutena esteenä otettiin puomi. Mulla oli jo aika vahva luottamus siihen, että Tira ei tarvitse puomilla suurempia apuja ja vau, kerrankin mä olin oikeassa :D Tehtiin ensin kaksi kertaa niin, että mä kävelin ihan Tiran vieressä ja tavallaan vedin sitä kädellä eteenpäin (okei, selitys on surkea, mutta karkeasti sanottuna Tira seurasi mun kättä. Namilla ohjausta ilman nameja :D). Stoppasin molemmilla kerroilla alastulokontaktille, palkkasin siinä ja vapautin eteenpäin. Kolmannella kerralla kouluttaja kysyi menisikö Tira ilman käsiapuja ja kyllähän se meni. Tirpu ravasi itsekseen jo kiitettävän nopeasti ja osasi hidastaa myös kontaktille tullessa (toki mä olin siinä vieressä varmistamassa ja palkkaamassa). Jeij :)

Me pidettiin tässä välissä pientä taukoa ja katsottiin, kun muut menivät radan kaksi kertaa läpi. Mun pää oli taas täynnä ideoita, mutta toteutus jäi aika mielenkiintoiseksi :D

Jätin Tiran kaikilla kerroilla ykköshypyn taakse ja lähdin itse kakkoshypyn vierestä. Näin oltiin puomilla suunnilleen samaan aikaan ja mä pääsin varmistamaan, että kaikki on ok. No joo, Tirppu pinkaisi puomin joka kerta tosi hienosti ja saatiin myös nätit kontaktit. Neloshypyn jälkeinen kaarros kepeille jäi meiltä aina vähän turhan laajaksi ja mä olisin kuulemma voinut auttaa Tiraa vielä enemmän vetämällä sitä takaisin puomille päin (helpottaa siis kulmaa kepeille mentäessä, yllättäen ne eivät ole läheskään varmat). No, mun loistava ratkaisu oli kerran unohtaa koko neloshyppy ja lähteä puomilta suoraan kepeille. Hups! :D

Kepit olivat muuten ihan ok, ei nyt mitään suurta läpimurtoa kun tuo olisi halunnut oikoa, mutta saatiin ne joka kerta "puhtaasti" läpi. Ensimmäisellä kerralla mä tein samat virheet sekä 6-7 että 9-10 hypyillä eli lähetin Tiran hyppäämään ensimmäisen hypyn, mutta käskytin toisen ihan liian myöhään eli Tira ehti kiertää melkein takaisin mun viereen. Koin taas erittäin valaisevan hetken, kun kouluttaja vinkkasi hihkaisemaan koiralle silloin, kun se on sen toisen hypyn kohdalla ja kas kummaa, sen jälkeen Tira osasi kummatkin hypyt ihan loistavasti :D

Aalla ei ollut mitään ongelmia, Tira liikkui tosi ripeästi ja mä autoin hidastamaan ja varmistamaan kontaktit alastulossa. Siinä palkatessa kontaktista vaihdoin samalla puolta.

Putki nro 11 oli vähän sivussa kymppihypyltä ja Tira veti siitä kerran täysillä ohi, kun mä en keskittynyt. Seuraavilla kerroilla osattiin molemmat ja päästiin renkaan läpi toiselle putkelle ilman ongelmia. Ja sitten tuli tämä suurin murheenkryyni tällä kerralla eli toi lähetys mutkaputkelle. Taidettiin töksähtää siihen kolmella kokonaisella radalla ja viimeisellä kerralla mä yritin epätoivoissani tehdä valssin (kai se oli valssi..) ennen sitä putkea. Mun muisti on taas tosi jännä enkä ole enää ihan varma kumpaan väliin tein sen (ennen vai jälkeen renkaan), mutta pääasia että se onnistui! Mä sain just sopivasti etumatkaa Tiran ollessa suorassa putkessa ja sain ohjattua toiseen putkeen koiran vasemmalta puolelta ilman sen suurempaa hidastamista.

Viimeiset hypyt mä ohjasin kait joka kerta tuolta seinän vierestä eli esteiden oikealta puolelta ihan vain siksi, koska tuo 15. hyppy oli vähän sivussa suoraan putkeen päin ja mun olisi pitänyt muuten väistää sitä  (eli aika varmasti olisin jossain vaiheessa juossut sitä päin :D). Tira oli muuten ihan loistava radan lopussa - se jopa irtosi!!! Todellakin meille uutta ja ihanaa, koska aikaisemmin Tira on juossut ihan mun kädessä kiinni (edelleen, ei voi muuta odottaa kun koira on opetettu siihen lähellä pysymiseen) ja jäänyt odottamaan mua esim. vastaavilla pätkillä. Nyt se kiri musta ohi ja loikki itsenäisesti vikat hypyt eikä jäänyt tuijottamaan mihin mä jäin. Hieeno, ihanaa nähdä lisää edistymistä! :)

Lopetettiin siihen melkein täydelliseen suoritukseen (ainoa kauneusvirhe oli se hyppy minkä mä unohdin :D) ja oli kerrankin hyvä ajoitus! Varmaan Tipu olisi adrenaliinihuuruissaan juossut vielä, mutta kyllä sen näki miten rupesi väsyttämään. Voi kun aina osaisi hillitä itseään ja lopettaa siihen onnistuneeseen suoritukseen :D

Sunnuntai 11.3. starttasi meidän osalta vetotreeneillä tuolla ihanassa loskassa. Tiran viikonloppu-ulkoiluttaja oli unohtanut meidän treenit ja teki koiran kanssa päälle tunnin lenkin just ennen lähtöä, joten Tipu oli vähän väsynyt. Mä olin myös tuijottanut pari päivää livelähetystä Cruftsista, joten ajatukset harhailivat vähäsen ja päätä särki :D

Treeneissä oli täällä kertaa useampi koira paikalla eli me saatiin odotella vähän aikaa vuoroa. Käveltiin ensin pieni lenkki aisojen ja pulkan kanssa ja pistettiin sitten toiset kiinni. Pulkassa oli painona lunta suunnilleen pienen lapsen verran ja vetämistä vaikeutti osittain sohjoinen lumi. Tira oli suoraan sanottuna hidas :D Sain hihkua ihan kunnolla, että saatiin koiraan vähän vauhtia, mutta kyllä se taapersi nätisti eteenpäin.

Lopussa otettiin muutamia kuvia, Tiran aisat ovat ihan vinossa kun tuo yritti kääntyillä vähän joka suuntaan :D
Kuvista kiitos Bettina Brantbergille (ryhmäkuvan otti kait joku muu, mutta en tiedä nimeä).

Maanantaina 20.12. aloitin Tiran kanssa mustan putken varmistamisella, koska se tuntui edellisellä kerralla epävarmalta. Nyt ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia ja Tira juoksi monta kertaa mutkalla olevan putken läpi (käytin taas muutamaa eri lähetystä).

Uusina esteinä otettiin rengas, pituus (ehkä minipituudella), muuri ja pussi. Ei mitään ongelmia, Tipu hyppäsi kaikki reippaasti ja meinasi jo alussa varastaa renkaalle.. Pussia harjoiteltiin ensin kouluttajan avustuksella. Tira oli sen verran innoissaan lihapullista, että mulla oli vaikeuksia saada kiskottua se pussin aloituspäähän. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin päästää pannasta irti, niin tuo oli jo juossut pussin läpi.. Tehtiin kolme toistoa, joista viimeisellä pussin kangas oli kokonaan maassa ja palkka tuli suoraan multa: ei mitään ongelmia!

Treenattiin erillään myös keppejä: Tira meinasi olla liian malttamaton ja olisi skipannut joka toisen välin, jos olisi saanut itse päättää. Mä varmistelin aika paljon, mutta lopussa Tipu meni aika nätisti myös ilman käsiapua. Hidastahan se on kun mikä, mutta eipä tuo haittaa :D

Kokeiltiin välissä jotain rataa, mutta mulla ei ole enää mitään muistikuvaa siitä :D Jotenkin siihen liittyi kepit ja muutama hyppy (mun piti ainakin kiepsahtaa keppien jälkeen Tirpun edestä, että ehdin viskata sen aidalle. Loistavia nämä mun termit! :D)

Tiran kanssa keskityttiin suurin osa ajasta pieneen radanpätkään, ensin vain Tira kävi sitä läpi, mutta lopuksi myös muut ryhmäläiset.

Treenien alku oli vähän töksähtävä: joku oli tainnut heittää ensimmäiseen putkeen nameja, koska Tira stoppasi sinne syömään jotain… Otettiin sen takia suora putki pari kertaa erikseen niin saatiin onnistuneita toistoja. Rata meni aika sujuvasti esteelle nro 9 saakka, mutta sitä putkeen menoa jankattiin vielä erikseen jonkun aikaa. Jätin piirroksesta pois puomin ettei se sekoita kuvaa enempää, koska se oli heti suoran putken takana (putken jälkimmäinen suuaukko oli suunnilleen kontaktin kohdalla). Puomi blokkasi siis vähän mun ohjausta eli en päässyt niin sivulle mitä olisin halunnut ja putkeen menokulma edelliseltä hypyltä oli kait jotain 90 astetta. Harjoiteltiin erikseen putkeen menoa niin, että jätin Tiran esteen nro 7 taakse, kävelin putken suuaukon viereen ja kutsuin Tiran siitä. Kun Tira oli hypännyt toisen aidan, hidastin sen vauhtia ja siitä samalta paikalta ohjasin putkeen. Kun kouluttaja selitti ekan kerran mitä meidän pitäisi tehdä, mulle tuli taas se sama joo just, ai mekö-ilme, mutta loppujen lopuksi onnistuttiin aika hyvin! Samalla kun kouluttaja kierteli muiden apuna, sain Tiralle joku kolme tai neljä peräkkäistä onnistumista. Selvästi putken kulman tehotreeni auttoi, koska seuraavat radat menivät ihan puhtaasti läpi ilman mitään ongelmia!

Meidän kouluttaja oli kysynyt multa jo edellisenä päivänä toisen ryhmän treeneissä (missä korvattiin siis yhtä tuntia) haluaisinko vaihtaa ryhmää tuohon sunnuntaina treenaaviin. Se kurssi on siis startannut jo tammikuun alussa ja taso on tällä hetkellä vähän vaativampi kuin tuon maanantairyhmän. On se meille ihan järkevä vaihto, koska Tira oli jo sunnuntain treeneissä samalla tasolla mitä kurssin muut koirat ja se oli meille toinen kerta agiliitämässä! :D Nyt päästään tekemään enemmän muiden kanssa samoja ratoja ja vaikeampia juttuja. En olisi uskonut tätä ennen kurssin alkua!! :D

Kalenterissä tuossa sivupalkissa on vielä vääriä agipäivämääriä, päivitän niitä sitten kun tiedän enemmän jatkokurssista.

Meillä piti olla 13. päivä agilityä, mutta mä sain onneksi luvan tulla korvaamaan sen tunnin sunnuntairyhmän kanssa. Olin tullut sinä aamuna Ruotsista ja olo oli lievästi sanottuna väsynyt (eikä olisi ollut kyytiä) niin tuntui paremmalta peruuttaa.
Eli agiliitoa sunnuntaina 19.2.

Ja ihan ensimmäisenä pitää sanoa, että mä en todellakaan muista enää kaikkia pätkiä mitä tehtiin tai miltä ne radat ja esteiden kulmat/etäisyydet näyttivät oikeasti. Piirrokset ovat siis vähän sinne päin :D Kuvista puuttuvat myös kentällä olleet "ylimääräiset" esteet, koska ne sekoittivat entisestään mun piirroksia ja ajatuksia. Mä mietin etukäteen mitä mahdetaan tehdä tunnilla, kun muut ovat kokeneempia ja tekevät jo pieniä ratoja ja me ollaan käyty esteitä läpi vain yhdellä tunnilla aikaisemmin ja yksi kerrallaan. No joo, voi sanoa, että tunti meni paljon paremmin kuin mitä odotin!

Keppitreeniä. Vauhti on olematon, mutta hei, Tiran toka kerta oikeilla kepeillä!


Alkuun otettiin kahdestaan keltaista putkea kunnon mutkalla. Koska Tiralla ei ollut ongelmia itse putken kanssa, niin kokeilin sitten erilaisia lähetyksiä. Ensin ihan helppoja suoraan putken suulta ja mä siinä lähellä, mutta myös kauempaa niin, että Tira joko istui parin metrin päässä putkesta ja lähetin siitä tai sitten vauhdista, kun juostiin putkea kohti. Ja harjoiteltiin vielä eri tekniikoita eri puolilta: lähetyksiä putken kumpaankin päähän ja ohjauksia oikealla ja vasemmalla puolella (ja kädellä). En muista oliko ongelmia, ei ainakaan mitään isompia?

Ensimmäinen rata


     Kouluttaja katsoi pari lähetystä ja neuvoi sitten ylläolevan pienen radanpätkän jatkoksi. Eli ensin putkeen ja siitä neljä hyppyä perään. Mun ensimmäinen reaktio oli apua, emmä osaa :D Taisin katsoa kouluttajaa suu auki pari minuuttia ja kakoa mielessäni, siis nyt jo pitäisi osata juosta, ohjata ja AJATELLA samaan aikaan :D Ei se sitten loppujen lopuksi ollut vaikeaa kummallekaan meistä. Tehtiin samaa pätkää muutaman kerran peräkkäin ja aika sujuvasti lopulta mentiin. En muista varmasti oliko tuo ensimmäinen hyppy noin vai vähän paremmassa linjassa putkea kohti.

Pienen tauon jälkeen kokeiltiin Tiran kanssa Aa:ta. Meitä oli kolme ihmistä yhden koiran kimpussa: mä ohjasin Tiran esteelle ja vahdin yhtä sivua, toinen vahti toista sivua ja kolmas hidasti alastulossa. Mä juoksin vielä varmistamaan kontaktit. Otettiin näitä toistoja joku kolme tai neljä peräkkäin ja ongelmaksi muodostui lähinnä se esteelle meno. Mulla kun oli ohjeena pitää Tiran pannasta varmuuden vuoksi kevyesti kiinni, niin käsi koiran kaulassa en osannut viestiä tarpeeksi selvästi minne pitää juosta. Pari kertaa Tira meinasi siis juosta mun kanssa esteen ohi, mutta aina uudella yrityksellä osui sitten esteen kohdalle ;) Kun saatiin tarpeeksi monta onnistumista niin kokeiltiin Aa’ta muiden kanssa ihan pienellä radalla. Yllätys yllätys, ongelmaksi ei muodostunut se uusi este :D

Toinen rata


     Rata alkoi pienellä pätkällä keppejä (kuvassa on liikaa), joita seurasi putki, hyppy ja Aa. Ja edelleen sama juttu, kuvan mittasuhteet ja esteiden kulmat on todennäköisesti pielessä, mutta lukija voi itse katsoa tarkemmin tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta: siellä taustalla näkyy esteiden sijoittelu. Meillä meni hyvin putken alkuun asti, missä Tira kieltäytyi. No en voi syyttää koiraa, ei oltu tällä kerralla harjoiteltu vielä mustalla putkella eikä kai ollenkaan mustalla mutkalla olevalla putkella. Parin epäonnistumisen jälkeen sain Tiran putkeen, mutta mä menin siitä ihan sekaisin ja heitin koiran vaan jotenkin aidalle päin (meni yli) ja ohjasin ihan surkeasti Aalle (kiipesi nopeasti ja sain stopattua kontaktille). No, muillakin oli tässä vaikeuksia ja Tira sai multa kehuja hyvästä tsemppauksesta huonosta ohjauksesta huolimatta.

Kolmas rata


Viimeinen rata oli taas sellainen mitä kaikki yritti. Me oltiin vikoina vuorossa eli mulla oli hyvin aikaa suunnitella mitä teen (ja unohdin kaiken kun päästiin radalle). Kuvan kolmosesteessä on jotain pielessä. Se ei ollut noin pahasti tiellä kakkosesteen ja putken välissä, mutta mä en nyt osannut sijoittaa sitä paremminkaan (myös kulma putkeen nähden oli kait jyrkempi).
     Ensimmäisellä kerralla lähdin itse kakkoshypyn vierestä ja juostiin yhtä matkaa hypyn kautta putkelle, missä lievästi sanottuna töksähti. Putkeen meno oli vaikea ja itse ohjasin putken ja vitoshypyn välin ihan oudosti. Myös seiskahyppy oli Tiralle haastava, koska mä en osannut viskata sitä kunnolla esteelle (ei meinannut irrota mun kädestä enkä osannut ajatella ja auttaa vauhdista). Tira hyppäsi seiskaesteen kuitenkin joka kerta, mutta mun mielestä olisi tosiaan voinut irrota paremmin (siis apua, koira ei tee sitä mitä en ole ikinä opettanut sille?! :D)
     Kouluttajan neuvojen mukaan seisoin toisella kerralla kakkoshypyn takana, kutsuin Tiran sieltä hyppäämään ja jatkettiin yhdessä matkaa kolmosesteeltä putkelle. Vieläkin oudosta kulmasta putkeen meno sai Tiran vähän epäröimään, mutta ohjasin itse putkesta vitosesteelle paremmin mitä ensimmäisellä kerralla. En muista monta toistoa tehtiin, mutta pidettiin välillä tauko ja muutkin yrittivät vielä uudestaan. Meidän viimeinen rata oli jo aika huippu: kutsuin Tiran taas kakkoshypyn takaa, mentiin samaa matkaa putkelle ilman sen suurempaa töksähtämistä ja sujuvasti rata loppuun! Itselläkin oli suupielet ihan korvissa, kun muut hurrasivat meille:) Tipu on hiano!!

Muistiin itselle: kirjoita ja piirrä radat ylös vähän aikaisemmin! :D

Lauantaina 18.2. oli tämän vuoden talvinäyttelyiden kokokohta: erkkari! Päivästä tuli loppuen lopuksi tosi pitkä, vaikka lähdettiin Lohjalle aikataulusta jäljessä. Karkeasti laskettuna oltiin näyttelypaikalla joku seitsemän tuntia eikä edes katsottu BIS-kehää! :D Bernejä oli ilmoitettuna huimat 194 ja Tirankin luokassa oli 37 avonarttua (osa oli kyllä poissa). Saldona yllätys yllätys EH :D

Tirpu pääsi taas esiintymään Katjan kanssa samalla kun mä räpsin kuvia. Ja Tipu oli hieno, ei se mun kanssa esiinny noin nätisti! Arvostelu oli taas aika Tiraa, erityisesti mua ilahdutti kommentti liikkeistä. Suullisesti tuomari oli tainnut kyllä kommentoida jotain Tiran painosta tuon yliliikkuvan selkänahan takia. Milläpä kiinteytät pitkulaisen selän?! Käytiin just viime torstaina rokotuksilla ja punnittiin pullaberni samalla: 43kg. Ei paha, mutta vähän kirpaisi. Mä elättelen kyllä toivoa siitä, että osa noista tulleista grammoista on lihaksia (mun mielestä Tipu on saanut vähän lisää talven aikana..) ja turkkia, koska toi karvakasa lisää visuaalisesti sen kymmenen kiloa. Linkkinä vielä marraskuun postaus ja erot täydessä turkissa (mitä on nyt) ja karvattomana.

Tuomarina oli Jelly de Jong Bol, Alankomaat.
Arvostelun suomennos: Voimakas narttu. Liian pitkä selkä. Keskiruskeat silmät, hyvät korvat. Pehmeä selkä, häntä on lyhyt. Hieman laineikas karva, hyvät värimerkit. Sujuvat liikkeet.

Bernien jalostustoimikunta järjesti erkkarin yhteydessä ilmaisen DM-geenitestin (degeneratiivinen myelopatia, perinnöllinen selkäydinrappeuma). Testiin oli ennakkoilmoittautuminen ja mukaan pääsi 30 koiraa, Tirpu yhtenä niistä :) Itse solunäytteenotto oli nopea homma ja Tira käyttäytyi reippaasti kuten aina. Nyt vain odotellaan tuloksia.

Kuvia kehästä:

Nyt tulee parin päivän päivitystauko ettei tule liikaa merkintöjä kerralla ;) Wordissa odottaa julkaisua vielä erkkariselostus sekä kaksi agin treenikertaa!

Otsikko on lainattu berninpaimenkoirien rotumääritelmästä (lyhyt historiaosuus).
Tiran kohdalla:
Vahtiminen: (satunnaisesti toimii) check!
Vetäminen: CHECK!
Karjanajo: :)))

Lauantaina 11.2. oli vetokurssin viimeinen kerta. Meitä oli samaan aikaan paikalla vain kaksi eli oltiin aika nopeasti valmiita. Sillä välin kun Marjo auttoi toista koirakkoa, mä kävelin Tiran ja aisojen+pulkan (ei ollut valjaissa kiinni) kanssa tietä edestakaisin. Tällä kertaa meillä oli käytössä vähän vaikeampi pulkka, koska sen pohjassa oli joku ruuvi tai vastaava mikä hankasi maata vasten ja aiheutti kolinaa/rahinaa. Pulkassa oli myös enemmän painoa mitä edellisellä kerralla. Tira ei kammonnut pulkasta kuuluvia ääniä mitenkään erityisemmin, niin napsautettiin aisat kiinni. Myös aisat toivat vähän haastetta, koska ne olivat aika leveät, metalliset (osittain nahkapäällysteellä) ja painavan tuntuiset. Tehtiin Tiran kanssa pieni lenkki osan matkaa ravaten ja loput kävellen. Hienosti Tipu jaksoi vetää, mutta selvästi oudoksui vähän uutta pulkkaa ja/tai aisoja, koska häntä ei noussut yhtä korkealle mitä viimeksi (selkälinjan jatkoksi). Kierroksen jälkeen mä namitin Tiraa ahkerasti ja saatiin siitä jopa pari kuvaa muistoksi. Tiran ensimmäiset kuvat kaikki vetokamat päällä! :D

Tiistaina 7.2. aloitettiin tokon kevätkausi pienillä pakkastreeneillä. Ulkona ei ollut kuin 7 astetta, mutta kuola kohmetti kädet aika nopeasti :D

Tiralla oli ollut sen verran rankat pari edellistä päivää niin otettiin aika kevyesti. Ennen treenijuttuja käveltiin parkkiksella pari kierrosta ja rauhoituttiin molemmat tokofiilikseen (:D). Naksuttelin samalla kontaktista ja perusasennosta ja Tira napsautti aivoissa selvästi keskittyneen tokovaiheen päälle.

Leikittiin ensin noutokapulalla niin, että lähetin Tiran noutamaan ja juoksin sitten ”pakoon” ja riehutin perässä juoksevaa koiraa. Tira ravasi kaikki matkat kapulan kanssa, mutta toisaalta parkkis oli paikoitellen aika liukas. Lopuksi otettiin kaksi kertaa kokonainen liike: muuten hienot, mutta Tira tosiaan ravasi (keväällä sitten vauhtia lisää).

Kun pojat reenasivat viereisellä kaistaleella, niin me otettiin seuraamista ja kontaktia. Keskityttiin lähinnä siihen kontaktin pysymiseen eli marssittiin samaa suoraa ja aina väliin tehtiin täyskäännös. Tira oli ihan hyvä, vähän lopussa näkyi väsymys, niin naksauttelin myös pelkästä perusasennosta.

Ja koska kaikki pitää aina pilata, mä halusin kokeilla luoksetuloa :D Neljä toistoa: yhdessä takapalkka, kaksi eeerittäin laiskaa pysähdystä ja kaksi ihan ok-suoritusta. Ei me nyt mitään pilattu, mutta tietää mihin pitää taas keskittyä!

Otettiin myös pelkkää seisomaan pysähtymistä. Ensin niin, että Tira peruutti mun edessä ja pysäytin siitä ja sitten käännettiin toisin päin (mä peruutin ja pysäyttelin Tiraa mun eteen). Kummallakin tavalla ihan hyvät pysähdykset, ainahan ne voisi olla nopeampia :D Ja sekoittaakseni Tiran ihan kokonaan otettiin myös yksi liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen hyvää, maahanmeno hyvä ja siinähän se pysyi kunnes vapautin. Jeij :)

Jätin Tiran autoon loppujuoruilun ajaksi ja kun muut lähtivät niin käveltiin vielä vähän aikaa parkkiksella. Tira sai metsästää nameja ja juostiin vielä isoissa lumikinoksissa. Lopputuloksena oli mulla kipeät jalat ja erittäin luminen (ja väsynyt) berni.

Maanantaina 6.2. aloitettiin sitten agilityn alkeiskurssi.

Ensin pieni intro meidän aikaisemmista agikokemuksista, -suunnitelmista ja – tavoitteista. Mä olen halunnut aloittaa Tiran kanssa agilityn jo monta vuotta sitten. Jo ennen koiranhankintaa halusin agiliitämään. Sopivaa tilaisuutta ei ole kuitenkaan tullut: yksityisten järjestämät kurssit eivät innostaneet eikä lähistöllä ollut oikein sopivaa seuraakaan. Alajaoston agitoiminta taas lopetettiin just kun Tira tuli sopivaan ikään, koska kentän vuokrasopimus(?) päättyi. Viime vuosikokouksessa oli kuitenkin jotain pientä puhetta agitoiminnan elvyttämisestä ja mä innostuin taas. Vuoden alusta starttasikin kaksi alkeiskurssia ja me päästiin tälle jälkimmäiselle (Tiralla oli vielä juoksut ensimmäisen kurssin alkaessa).  
   Neljän ja puolen vuoden aikana Tira on kokeillut hyppyjä, keppejä, putkea, rengasta, puomia(?) ja ”A:ta” (oli lähempänä pk-estettä). Myös pussi on nähty, mutta Tirpu oli silloin jo niin väsynyt, ettei halunnut mennä läpi. Mun muisti on surkea eli en ole enää ihan varma mitä kaikkea ollaan kokeiltu ja suurin osa noistakin on tuttuja pentukurssilta (v.2007) tai kesäleiriltä (v.2008).
   Tira täyttää huhtikuussa 5v. eli kilpailutavoitteita ei enää ole. Tietysti se olisi ihanaa, mutta koiran (ja ohjaajan) kisakuntoon saaminen veisi vähintään sen vuoden tai pari niin meidän tavoitteena on vain pitää hauskaa! Tokotreeneissä tuli jo sanottua, että Tiran kanssa opetellaan alkeet ja seuraava koira sitten valioksi ;) Sen takia mä en nyt niin jaksa välittää joistain opetustyyleistä, jotka säästäisivät radalla aikaa yms. Ja tietysti pitää ottaa huomioon tuo koiran fysiikka: berniltä ei nyt voi odottaa mitään bc-käännöksiä. Eli toistetaan: Tiran kanssa tavoitteena on pitää hauskaa ja oppia uutta :)

Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin aitoja, putkea ja keppejä. Tiralla on tosiaan kaikista kokemusta, mutta monen vuoden takaa. Sen takia odotukset olivat aika matalalla ;)

Aitoja harjoiteltiin ensin vähän aikaa itsenäisesti, kun kouluttaja kierteli muiden luona. Mä hyppäyttelin Tiraa siitä mun vierestä vähän turhan tokotyyliin (:D), mutta toisaalta oli mukavampi aloittaa jollain Tiralle varmasti tutulla ja samalla tuli tsekattua häiriönsieto (erinomainen). Kouluttaja tuli sitten vaikeuttamaan meidän harjoituksia: otettiin ensin yhden esteen kanssa niin, että Tipu jäi istumaan toiselle puolelle ja mä lähetin sen hyppäämään siitä siivekkeen vierestä. Muutamia toistoja eri puolilta, kaikki ihan loistavia. Me päästiin saman tien kokeilemaan kahdella hypyllä peräkkäin eli jätin Tiran taas esteen taakse, siirryin itse ensimmäisen ja toisen hypyn siivekkeiden väliin ja ohjasin siitä hyppäämään (kun Tira hyppäsi toisen aidan juoksin palkkaamaan ”maaliin”).

Putkea otettiin kouluttajan avustuksella, ensin keltaisella ja myöhemmin mustalla putkella. Mä lähetin Tiran putken toisesta päästä kouluttajan luokse syömään ja hyvä ettei toi kiskaissut mua mukanaan, oli nimittäin vähän kiire.. Tira oli niin varma, että muutaman toiston aikana saatiin venytettyä putkea jo lähemmäs normaalia mittaa ja viimeisenä kokeiltiin vielä pienellä mutkalla: ei ongelmia! Myöskään suora musta putki ei aiheuttanut mitään epävarmuutta. Lähetin Tiran vielä ihan putken edestä ja melkein vieressä seisoen eli mun piti juosta täysillä että ehdin putken toiseen päähän ennen Tiraa.

Keppejä kokeiltiin ihan käsiohjauksella. Toisen ryhmän kanssa olivat kokeilleet muistaakseni kujana, mutta osa koirista oli ollut epävarmoja, niin mekin jatkettiin tällä linjalla. Autoin aluksi Tiraa aika reilusti namikädellä, mutta muutamien toistojen jälkeen Tipu tarjosi itsekin pujottelua. Lopussa mun tehtävä oli vain hokea käskysanaa ja tarkistaa, että se pujottelee oikein :D

Mulla oli mahtava fiilis tunnin jälkeen! Vaikka tehtiin niin perusjuttuja, mä olin jo ihan koukussa! Ja päivän paras tunne oli nähdä Tiran hännän heiluvan ja silmien loistavan, kun mä kehuin sitä (ja kouluttaja kehui meitä).

Sunnuntaina 5.2. käytiin parin viikon tauon jälkeen vetämässä Marjon luona. Yllättäen saatiin taas yksityisopetusta kun kukaan muu ei ollut lähtenyt tuonne 24 asteen pakkaseen :D Mehän ei pienistä hätkähdetä, ulkoilu on vain pukeutumis- ja asennekysymys ;) Tirakin tarkenee suht hyvin kun pysyy liikkeellä, koska paikoillaan seistessä tassuja alkaa paleltaa.

Aisat ja pulkan nähdessään Tiralla oli heti jeejee-asenne ja häntä vispasi ihan normaaliin tapaan. Valjaita pukiessa tuo kuolasi erittäin ahkerasti mun takkia :D Käveltiin ensin pienen pellon poikki toiselle tielle, me edellä ja Marjo + pulkka perässä. Tira nosteli vähän tassuja, mutta mä juoksutin sitä vielä tiellä vähän aikaa, että lihakset lämpenevät. Tira odotti paikoillaan tosi rauhallisena, kun laitettiin aisat valjaisiin kiinni eikä reagoinut enää mitenkään pulkkaan siellä takana! Käveltiin ensin muutama metri niin Tira sai vähän tuntumaa vetämiseen ja ravattiin sitten pieni mäki ylös. Tiran häntä oli koko vetoreissun ajan ihan normaalisti eli ei ollut enää niin jännittynyt mitä viimeksi. Kierrettiin vielä tien kautta pieni lenkki ja suunnattiin takaisin autolle päin ja mitä lähemmäs päästiin, sitä kovempaa Tira taapersi :D Mun piti vähän hillitä (!!!) sen vauhtia ettei innostu liikaa, mutta päästiin kunnialla perille. Ja taas aisojen ja valjaiden poisotto sujui ihan loistavasti, Tira ei reagoinut mitenkään.

Ja nyt se hehkutus: IHAN MIELETÖNTÄ! Marjokin sanoi siinä lopuksi ettei olisi uskonut pari vuotta sitten näin käyvän :D Lähtötilannehan oli se, että Tiran mielestä aisat olivat oudot ja pulkka/kärryt tosi pelottavia eikä niihin voinut luottaa yhtään (etteivät syö pientä berniä). Ja täysin tuo kammo pulkkia kohtaan ei ole Tiran vika, mun pitää vilkaista ihan vähän peiliinkin.. Mietin monta kertaa vetotreenien jälkeen tehdäänkö turhaa työtä, oppiiko Tira ikinä nauttimaan vetämisestä vai ”kiusaanko” sitä ihan turhaan (tähän sellainen huomio, että Tiraa ei ole pakotettu. Totuttelu on tapahtunut ihan lihapullien avulla ja koiran ehdoilla). Ja nyt vetokamojen näkeminen ei enää sammuta Tiran silmistä sitä treeni-intoa vaan saa ne loistamaan melkein yhtä kirkkaasti kuin mitä tokotreenit. Mun taitava tyttö :)

Seuraava vaihe on sitten lisätä pulkkaan painoa ja lähteä ehkäpä mukaan vetokeikoille harjoittelemaan.

15.1. pyörähdettiin vetokurssilla. Tiran loppumaisillaan olevien juoksujen takia mentiin paikalle myöhemmin mitä muut ja Tirppis voitti itselleen ihan kunnolla yksityisopetusta :)

Otin Tiran autosta vasta kun muut olivat lopettaneet ja ryhmän ainoa poika oli lähdössä. Kun päästiin aisojen (ja pulkan) lähelle, Tira tarjosi heti oikeaa paikkaa aisojen välissä. Oli ihana nähdä iloinen bernieläin pulkan lähellä ja Tiralla napsahti selvästi aivoissa, että nyt ollaan töissä ja tehdään jotain kivaaaa! Palkkailin vähän aikaa aisojen luona niiden yli kävelemisestä ja välissä seisomisesta ja puettiin vasta sitten valjaat. Tira vilkaisi pulkkaa aina silloin tällöin vähän epäluuloisena niin käveltiin ensin pieni lenkki niin, että Marjo veti aisoja ja pulkkaa Tiran takana ja mä palkkailin aina kun Tira oli nätisti. Liikkeessä pulkka ei ollutkaan enää niiin paha niin kokeiltiin samantien aisoja kiinni valjaissa ja VAU miten hienosti Tira käyttäytyi! Aloitettiin kävelemällä tietä eteenpäin, tehtiin laaja käännös ja juostiin sama pätkä takaisin niin, että Tira ravasi. Kävellessä Tiran häntä oli kintereiden kohdalla (ei koipien välissä, mutta ei ihan rennosti) ja ravatessa häntä nousi suunnilleen selkälinjan kohdalle! Tira veti aika pitkän pätkän putkeen niin lopetettiin tuohon yhteen kertaan. Tira sai vielä loppupalkaksi kaikki loput lihapullat taskujen pohjalta ja ison halin, on se hieno!

Eilen kokeiltiin uutta kameraa tuossa takapihalla ja ongelmaksi muodostui tuo rakas malli. Oli siis vähän erimielisyyksiä siitä, mitä tarkoittaa nätisti oleminen.

Nallen tuima tuijotus (ai miten niin Tiralla on pyöreähköt silmät?!)