Juu, vähän myöhässä mutta kai tämäkin on parempi kuin ei milloinkaan ;)
Meidän lauma sai uuden jäsenen heinäkuun lopulla, kun meille muutti aussieneiti Raiku. Tiran ja Raikun kuulumisia voi lukea enemmän uudesta blogista: http://trikkisirkus.blogspot.fi/
Vuodatuksen blogi hiljenee, mutta säilytän ainakin toistaiseksi vanhat tekstit täällä.
tiistai, 2. lokakuu 2012
Uusi blogi!
sunnuntai, 27. toukokuu 2012
Päivityksistä
Eli nyt blogiin on ilmestynyt muutamia vanhoja treenijuttuja. Aksakerroista oli aika vaikea kirjoittaa mitään syvällistä, koska en muista enää mitä milläkin kerralla tehtiin. Tähän vielä kommentti, että jokaisella kerralla otettiin esteitä myös yksitellen ja erityisesti Tiran kepit alkoivat näyttää aika hyvältä. Paljon olisi vielä parannettavaa, mutta ei voi ahnehtia liikaa ;) Keinutreeneissä päästiin siihen vaiheeseen, että keinua pystyi kolauttamaan vähän alaspäin (kouluttajan ei tarvinnut pehmentää niin paljon). Käytettiin vielä pöytää apuna eli keinu ei mennyt täysin alas asti, mutta Tiran kanssa on parempi edetä hitaasti ja varovaisesti kuin kuluttaa aikaa siihen liikkeen korjaamiseen.
Kesän suunnitelmista vielä sen verran, että meidän lomailut jää aika vähille. Mulla on tiedossa siis töitä, töitä, töitä ja nukkumista. Ehkä välillä ehtii syödäkin jotain. Tiran kanssa puuhaillaan normaalijuttuja tässä kotosalla, mutta aktiivinen treenikausi taitaa odottaa taas syksyllä, varsinkin jos tulee taas kauhean helteinen kesä. Ehkä sitä pitää yrittää saada raapustettua blogiinkin aina silloin tällöin jotain ;D
Uutta on siis kolme agilitypostausta sekä raportit meidän metsäjälki- sekä paimennuspäivistä. Vielä puuttuisi pienet kertomukset mun matkoista Britteihin (huhtikuussa) ja Itävaltaan (toukokuussa). Niitä odotellessa (kestää kauan) voi ihastella muutamaa kuvaa :)
Wales
Lontoo
Itävalta
:)
Kesän suunnitelmista vielä sen verran, että meidän lomailut jää aika vähille. Mulla on tiedossa siis töitä, töitä, töitä ja nukkumista. Ehkä välillä ehtii syödäkin jotain. Tiran kanssa puuhaillaan normaalijuttuja tässä kotosalla, mutta aktiivinen treenikausi taitaa odottaa taas syksyllä, varsinkin jos tulee taas kauhean helteinen kesä. Ehkä sitä pitää yrittää saada raapustettua blogiinkin aina silloin tällöin jotain ;D
Uutta on siis kolme agilitypostausta sekä raportit meidän metsäjälki- sekä paimennuspäivistä. Vielä puuttuisi pienet kertomukset mun matkoista Britteihin (huhtikuussa) ja Itävaltaan (toukokuussa). Niitä odotellessa (kestää kauan) voi ihastella muutamaa kuvaa :)
Wales
Lontoo
Itävalta
:)
sunnuntai, 6. toukokuu 2012
Lambeja!
Tira valloitti 6.5. taas uuden lajin, kun käytiin kokeilemassa paimennusta ja kaivelemassa tuon bernin pääkopasta niitä taipumuksia. No, päivä oli ainakin mielenkiintoinen ;)
Paikalla oli muistaakseni kuusi berniä ja yksi picardi ja näistä kahdella oli aikaisempaa kokemusta (yritystä) paimennuksesta. Aika noviisipohjalla mentiin siis.
Tira oli vuorossa neljäntenä ja tehtiin samaa mitä muutkin eli mentiin kouluttajan kanssa yhdessä pyöröaitaukseen. Mun ainoa tehtävä oli pysytellä kouluttajan takana/lähellä ja antaa hänen huolehtia koirasta ja lampaista. Haettiin ensin yhdessä lampaat aitauksesta eli Tira oli lyhyellä remmillä ja kierrettiin se pikkuaitaus niin, että lampaat siirtyivät isommalle puolelle. Ihmeteltiin aluksi Tiran kanssa lampaita remmissä ja käveltiin myös isompaa aitausta ympäri reunoja pitkin. Jossain vaiheessa mä pudotin remmin ja siirryin kouluttajan viereen ja Tirpu jäi nuuhkuttelemaan ihania lammastuoksuja. Kunnon paimentamista ei vielä nähty, Tira kyllä otti laukka-askelia lampaiden perässä kun ne kipittivät kauemmas, mutta enemmän asenteella Juoksukavereita, jeejee! Pari kertaa kouluttaja hidasti ja pysäytti Tiraa, mutta kyllä se rauhoittuikin aika nätisti. Osan aikaa Tira vilkuili myös aitauksen reunalle, missä mun isä oli ollut hetkeä aikasemmin. Kyllä se ihmiset osaa pitää kasassa ;)
Toisella kierroksellä meidät viskattiin aitaukseen kahdestaan ja mulle lyötiin paimennuskeppi käteen. Eka ajatus oli, että päästääkää mut pois täältä, menee liian vaikeaksi! :D Mä sain aika yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten keppiä piti käyttää ja mitä mä saan tehdä ja mitä en. Tira otti tosi rauhallisesti ja tassutteli nätisti silmät tapittaen mua kohti, että mä sä haluat mun tekevän. Oli oikeastaan niin rauhallinen, että raasulle naurettiin aitauksen reunoilta :D Mä osasin kyllä arvostaa sen hitautta, koska se helpotti mun työtä huomattavasti. Siinä missä muut juoksivat koiran edelle ja yrittivät blokata sitä kepillä, mulle riitti rauhallinen kävely ja pieni kepin siirtäminen. Niiden Tiran rauhattomien vuosien jälkeen tämä on tervetullutta vaihtelua ;)
Saatiin aikaiseksi muutama melkein paimennuskaarros, mutta kyllä Tirasta näki ettei se ihan ymmärtänyt tämän leikin ideaa. Se yritti mennä sinne minne mä osoittelin ja kutsuin, mutta silmissä näkyi vähän hämmennystä. Vielä kun kouluttaja yritti neuvoa mulle lisää sitä kepin käyttöä niin, että ohjaan koiraa kaartamaan laittamalla kepin sen takatassujen taakse (pitäisi liikkua silloin eteenpäin). Tira-raukka luuli että mä yritän lyödä sitä ja vetäisi hännän alas ja mulkaisi ilmeellä "mitä sä nyt teet". Meille kepit ovat lähinnä kosketuskeppiä tai muita risuja ja niitä saa yleensä seurata. Jos koiran "vetäminen kepillä" olisi ollut sallittua niin olisi varmaan toiminut Tiralle paremmin.
Viimeiseksi nähtiin kouluttajan oma koira töissä ja oli aika mahtavan näköistä. Ei Tirpusta taidakaan tulla mun ison lammasfarmin pääpaimenta :D Lampaat olivat kyllä ihania, varsinkin ne kunnon tokolampaat mitkä vain seurasivat siellä aitauksessa. Meidän takapihalle mahtuisi ihan hyvin muutama pikku-lammas..?
Alla muutamia Sabin ottamia kuvia meistä. Mun ottamat kuvat löytyy Tiran galleriasta: http://tuulin.kuvat.fi/kuvat/2012/Toukokuu/Paimennusp%C3%A4iv%C3%A4%206.5./
Tokolampaat!
Paikalla oli muistaakseni kuusi berniä ja yksi picardi ja näistä kahdella oli aikaisempaa kokemusta (yritystä) paimennuksesta. Aika noviisipohjalla mentiin siis.
Tira oli vuorossa neljäntenä ja tehtiin samaa mitä muutkin eli mentiin kouluttajan kanssa yhdessä pyöröaitaukseen. Mun ainoa tehtävä oli pysytellä kouluttajan takana/lähellä ja antaa hänen huolehtia koirasta ja lampaista. Haettiin ensin yhdessä lampaat aitauksesta eli Tira oli lyhyellä remmillä ja kierrettiin se pikkuaitaus niin, että lampaat siirtyivät isommalle puolelle. Ihmeteltiin aluksi Tiran kanssa lampaita remmissä ja käveltiin myös isompaa aitausta ympäri reunoja pitkin. Jossain vaiheessa mä pudotin remmin ja siirryin kouluttajan viereen ja Tirpu jäi nuuhkuttelemaan ihania lammastuoksuja. Kunnon paimentamista ei vielä nähty, Tira kyllä otti laukka-askelia lampaiden perässä kun ne kipittivät kauemmas, mutta enemmän asenteella Juoksukavereita, jeejee! Pari kertaa kouluttaja hidasti ja pysäytti Tiraa, mutta kyllä se rauhoittuikin aika nätisti. Osan aikaa Tira vilkuili myös aitauksen reunalle, missä mun isä oli ollut hetkeä aikasemmin. Kyllä se ihmiset osaa pitää kasassa ;)
Toisella kierroksellä meidät viskattiin aitaukseen kahdestaan ja mulle lyötiin paimennuskeppi käteen. Eka ajatus oli, että päästääkää mut pois täältä, menee liian vaikeaksi! :D Mä sain aika yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten keppiä piti käyttää ja mitä mä saan tehdä ja mitä en. Tira otti tosi rauhallisesti ja tassutteli nätisti silmät tapittaen mua kohti, että mä sä haluat mun tekevän. Oli oikeastaan niin rauhallinen, että raasulle naurettiin aitauksen reunoilta :D Mä osasin kyllä arvostaa sen hitautta, koska se helpotti mun työtä huomattavasti. Siinä missä muut juoksivat koiran edelle ja yrittivät blokata sitä kepillä, mulle riitti rauhallinen kävely ja pieni kepin siirtäminen. Niiden Tiran rauhattomien vuosien jälkeen tämä on tervetullutta vaihtelua ;)
Saatiin aikaiseksi muutama melkein paimennuskaarros, mutta kyllä Tirasta näki ettei se ihan ymmärtänyt tämän leikin ideaa. Se yritti mennä sinne minne mä osoittelin ja kutsuin, mutta silmissä näkyi vähän hämmennystä. Vielä kun kouluttaja yritti neuvoa mulle lisää sitä kepin käyttöä niin, että ohjaan koiraa kaartamaan laittamalla kepin sen takatassujen taakse (pitäisi liikkua silloin eteenpäin). Tira-raukka luuli että mä yritän lyödä sitä ja vetäisi hännän alas ja mulkaisi ilmeellä "mitä sä nyt teet". Meille kepit ovat lähinnä kosketuskeppiä tai muita risuja ja niitä saa yleensä seurata. Jos koiran "vetäminen kepillä" olisi ollut sallittua niin olisi varmaan toiminut Tiralle paremmin.
Viimeiseksi nähtiin kouluttajan oma koira töissä ja oli aika mahtavan näköistä. Ei Tirpusta taidakaan tulla mun ison lammasfarmin pääpaimenta :D Lampaat olivat kyllä ihania, varsinkin ne kunnon tokolampaat mitkä vain seurasivat siellä aitauksessa. Meidän takapihalle mahtuisi ihan hyvin muutama pikku-lammas..?
Alla muutamia Sabin ottamia kuvia meistä. Mun ottamat kuvat löytyy Tiran galleriasta: http://tuulin.kuvat.fi/kuvat/2012/Toukokuu/Paimennusp%C3%A4iv%C3%A4%206.5./
Tokolampaat!
sunnuntai, 29. huhtikuu 2012
Ei otsikkoa
Viimeinen agilitykerta tälle keväälle oli 29.4.
Juuri sopivasti meidän radassa oli haastetta - ainakin ohjaajille! Saatiin nimittäin pyöriä rataa edestakaisin vähän aikaa ennen kuin muisti edes osan siitä ja silti piti pysähdellä vielä koiran kanssa ihmettelemään. Ja tietysti me aloitettiin Tiran kanssa ;)
Tänään musta putki (nro 3,9) aiheutti vähän ongelmia, koska Tira meni sinne hiiitaasti. Musta tuntui siltä, että mä olin niin pihalla niin Tirakin hidasti vauhtia ja palloiltiin siinä sitten yhdessä :D Saatiin me sieltä monien mutkien ja kaarrosten kautta puhdaskin rata, siis siinä vaiheessa kun mä tiesin minne pitää mennä seuraavaksi! :D
Katsotaan päästäänkö aksaamaan taas syksyllä, toivotaan ainakin parasta. Nyt viimeistään ollaan molemmat koukussa lajiin ;)
Juuri sopivasti meidän radassa oli haastetta - ainakin ohjaajille! Saatiin nimittäin pyöriä rataa edestakaisin vähän aikaa ennen kuin muisti edes osan siitä ja silti piti pysähdellä vielä koiran kanssa ihmettelemään. Ja tietysti me aloitettiin Tiran kanssa ;)
Tänään musta putki (nro 3,9) aiheutti vähän ongelmia, koska Tira meni sinne hiiitaasti. Musta tuntui siltä, että mä olin niin pihalla niin Tirakin hidasti vauhtia ja palloiltiin siinä sitten yhdessä :D Saatiin me sieltä monien mutkien ja kaarrosten kautta puhdaskin rata, siis siinä vaiheessa kun mä tiesin minne pitää mennä seuraavaksi! :D
Katsotaan päästäänkö aksaamaan taas syksyllä, toivotaan ainakin parasta. Nyt viimeistään ollaan molemmat koukussa lajiin ;)
lauantai, 28. huhtikuu 2012
Tuleva JK3
Wohoo, pitkästä aikaa pääsin käyttämään blogin jälkikategoriaa! Huhtikuussa alajaosto järjesti siis kaksi jälkiteemapäivää, ensin peltojäljelle ja sitten metsäjäljelle. Mulla oli koirapaikka molempiin, mutta peltojälkipäivänä olin siinä brittiflunssassa niin jätin sen suosiolla väliin. Päästiin kuitenkin 28.4. metsäjäljelle.
Kouluttajana meillä oli tutut Jukka ja Janne ja nähtiin päivän aikana kokeneempien koirien tekemiä jälkiä ja sitten näiden varsinaisten koirakoiden. Mä sain jo pienen luennon aikana valtavia ahaa-elämyksiä eli tuli taas opittua vaikka mitä. Muutenkin oli kiva päästä jäljestämään viisaampien eteen, koska tämä meidän jälkiharrastus on ollut lähinnä sitä, että tarvotaan kahdestaan metsässä :D
Tirppis oli viimeisessä koirakkoparissa eli pitkän päivän päätteeksi. Olin jättänyt sen autojen viereen häkkiin ja oli pärjännyt ilmeisesti aika hyvin, yhtään ei kuulunut protestointiääniä ja häkkiin oli kiva palata vielä jäljen jälkeenkin. Koska lähimaasto oli jo aika jäljitettyä (:D) niin me päästiinkin mun mielestä paljon helpommalle alustalle (tasaista, vähän sammalta ja normaalia metsäpohjaa) kauemmas muista. Pituutta en yllättäen osaa arvioida yhtään, mutta oli meille just sopiva :D Tira jäi odottamaan Jukan kanssa kun mä lähdin rämpimään jäljelle ja olisinkohan ehtinyt viisi metriä kun takaa kuuluu huuto, että pidä se suora linja, sä kävelet ihan vinoon! Hups :) Krepitin myös aika reilusti, koska aikaisemmin nähtiin suoritus missä kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä missä jälki menee.
Mulla oli taas perusselitykset ennen jäljen alkua ("ollaan me joskus jäljestetty, mutta ei kunnolla pitkään aikaan. Se on aika nopea eikä oikein keskity. Tykkää kyllä kovasti, mutta toivoisin sitä rauhallisuutta lisää") ja TAAS toi rakkieläin yllätti mut! Olisi melkein pitänyt saada videolle niin voisin ihastella sitä myöhemmin, koska Tira oli hiiieno! Ei mitään rynnimistä tai kiirettä vaan Tira haisteli jokaisen askeleen huolella ja oikeasti näytti keskittyvän siihen mitä tekee. Myös ne muutamat nakit löytyivät maastosta! Pari kertaa piti pysäyttää ja antaa sen etsiä uudelleen se tarkka kohta ja kerran mä meinasin stopata sen ihan turhaan, kun Tira lähti menemään vähän sivumpaan (onneksi Jukka tajusi, että se oli se mun oma linjalta poikkeaminen..... Hyvä Tirpu!!). Ai että pienestä neidistä sai olla taas ylpeä enkä mä ollut ainoa joka kehui Tiraa ;)
Kouluttajana meillä oli tutut Jukka ja Janne ja nähtiin päivän aikana kokeneempien koirien tekemiä jälkiä ja sitten näiden varsinaisten koirakoiden. Mä sain jo pienen luennon aikana valtavia ahaa-elämyksiä eli tuli taas opittua vaikka mitä. Muutenkin oli kiva päästä jäljestämään viisaampien eteen, koska tämä meidän jälkiharrastus on ollut lähinnä sitä, että tarvotaan kahdestaan metsässä :D
Tirppis oli viimeisessä koirakkoparissa eli pitkän päivän päätteeksi. Olin jättänyt sen autojen viereen häkkiin ja oli pärjännyt ilmeisesti aika hyvin, yhtään ei kuulunut protestointiääniä ja häkkiin oli kiva palata vielä jäljen jälkeenkin. Koska lähimaasto oli jo aika jäljitettyä (:D) niin me päästiinkin mun mielestä paljon helpommalle alustalle (tasaista, vähän sammalta ja normaalia metsäpohjaa) kauemmas muista. Pituutta en yllättäen osaa arvioida yhtään, mutta oli meille just sopiva :D Tira jäi odottamaan Jukan kanssa kun mä lähdin rämpimään jäljelle ja olisinkohan ehtinyt viisi metriä kun takaa kuuluu huuto, että pidä se suora linja, sä kävelet ihan vinoon! Hups :) Krepitin myös aika reilusti, koska aikaisemmin nähtiin suoritus missä kenelläkään ei ollut mitään käsitystä siitä missä jälki menee.
Mulla oli taas perusselitykset ennen jäljen alkua ("ollaan me joskus jäljestetty, mutta ei kunnolla pitkään aikaan. Se on aika nopea eikä oikein keskity. Tykkää kyllä kovasti, mutta toivoisin sitä rauhallisuutta lisää") ja TAAS toi rakkieläin yllätti mut! Olisi melkein pitänyt saada videolle niin voisin ihastella sitä myöhemmin, koska Tira oli hiiieno! Ei mitään rynnimistä tai kiirettä vaan Tira haisteli jokaisen askeleen huolella ja oikeasti näytti keskittyvän siihen mitä tekee. Myös ne muutamat nakit löytyivät maastosta! Pari kertaa piti pysäyttää ja antaa sen etsiä uudelleen se tarkka kohta ja kerran mä meinasin stopata sen ihan turhaan, kun Tira lähti menemään vähän sivumpaan (onneksi Jukka tajusi, että se oli se mun oma linjalta poikkeaminen..... Hyvä Tirpu!!). Ai että pienestä neidistä sai olla taas ylpeä enkä mä ollut ainoa joka kehui Tiraa ;)
